Jorma Kuuluvainen pyöräyttää sormella ympyrän. 
– Se on tällainen kehä, mitä tässä herkästi kierretään.
Kehää pyörii koko talven ylikierroksilla käynyt maahanmuuttokeskustelu.
Kuuluvainen on eteläisessä Salossa tuttu mies: hän työskenteli Perniön vastaanottokeskuksen johtajana sen perustamisesta lähtien. Koti on edelleen Perniössä, vaikka työhuoneen ikkunasta aukeavat nyt katunäkymät Helsingin Sörnäisissä.
Virka Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtajana koskettelee edelleen tuttuja asioita.
Kuuluvainen puntaroi käytyä, vilkastakin keskustelua harkinnalla, jota ainakaan maahanmuuttokriittiset eivät aina ole osanneet käyttää.
Käsitteitä sotketaan tai ymmärretään väärin, ehkä tarkoituksellakin.
Kuuluvainen ottaa tuoreen esimerkin. Hiljakkoin reviteltiin otsikoita ”uudesta tukimuodosta”. Uutisten mukaan valtio maksaa maahanmuuttajien puolesta takuuvuokria.
Kuuluvainen toteaa, että periaatteessa asiassa ei ole juuri uutta. Oma-aloitteisesti vuokra-asunnon löytäneitä on pitkään avustettu takuuvuokrissa, aiemmin vain maksajana on ollut valtion sijasta kunta.
– Se on vanha käytäntö, mutta kun maksaja vaihtui niin siitä tuli kauhea haloo.
Tänä vuonna Suomeen tullee runsaat 4000 turvapaikanhakijaa.
Keskimäärin turvapaikkapäätöstä pitää odottaa noin 250 vuorokautta. Jorma Kuuluvainen myöntää, että aika on pitkä. Seurauksena voi olla turhautumista, joka joskus kärjistyy. Ongelmaa ei helpota, että asuminen keskuksessa ei välttämättä pääty turvapaikkapäätöksen saamiseen. Parhaillaan vastaanottokeskuksissa asuu viitisensataa oleskeluluvan saanutta. Syynä tilanteeseen on se, että asuntotilanne kunnissa on kehno.
Kunnille ei ole tarjolla riittävää porkkanaa maahanmuuttajien asuttamiseen, valtion maksama korvaus on nykymittarilla pieni.
Tässä tullaan siihen, mikä Kuuluvaisen mielestä olisi lääke kitkan vähentämiseen. Kotouttamiseen on syytä pistää paukkuja – ja roikkuminen keskuksen tiloissa ei kotouttamista edesauta.
Kuuluvainen välttäisi esimerkiksi maahanmuuttajien asumisen keskittämistä tietyille alueille.
– Oma porukka ei saisi olla se ainoa sosiaalinen verkosto.
Koko juttu Perniönseudun Lehdessä
