Seuraan keskustelua Perniön lukion tulevaisuudesta kauhistuneena.
Alueellinen tasa-arvoisuus on ensimmäinen asia. Miksi Saloa kehitetään viime viikon lehden juttujen perusteella eri keskuksiin tukeutuen, mutta kuitenkin kaupunkiin jäämässä olevat kaksi lukiota ovat käytännössä lähes näkömatkan päässä toisistaan. Särkisalossa, Teijolla, Kiskossa olisi nuoria jotka valitsisivat varmasti mieluummin lukion Perniön kaupunginosassa. Matkoihin kuluvaa rahaa, vaivaa ja aikaa ei voi aliarvioida. Tämän hetken bussiaikataulujen mukaan esimerkiksi Särkisalosta Salon keskustaan lukioon tulevalle nuorelle päivän pituuudeksi tulee helposti matkoineen päivineen yli kymmenen tuntia, ja sen päälle pitää laskea läksyjentekoaika. Voidaan myös kysyä, onko järkeä siinä että iltapäivästä osa menee kaupungilla paluukyytiä odottaessa ja linjuriaseman edustalle syljeskellessä. Mennäänkö siihen, että osalle lukioikäisistä jää ainoaksi realistiseksi vaihtoehdoksi hankkia asunto Salon keskustasta – joita ei edes liiemmälti tarjolla ole!
Asia numero kakkonen on se että pitäisi katsoa kauemmas. Perniön maaseudulta on tultu yläasteelle kirkonkylään aina ja niin vastakin. Myös lukioon. Entä jos tämä palvelu siirtyy kauemmas? Miten se vaikuttaa halukkuuteen muuttaa ”eteläiseen Saloon”, perustaa perhettä, jatkaa tilanpitoa. Mistä silloin tulee Salon torille se lähiruoka, jonka perään aina ollaan ainakin juhlapuheissa.
Ehkä asiaa on valmisteltu sillä ajatusmallilla, että lukio on kouluna vapaaehtoinen. Ajatuksena se on vain ylimielinen. Ajatus siitä että lukion ei pidä olla maaseudun lapsille helposti tavoitettavissa, on sukua sille (onneksi) vuosikymmeniä sitten hylätylle ajatukselle etteivät naiset tarvitse koulutusta.
MT
