Nykyisen Salon entisissä pitäjissä toimivat kotiseutuyhdistykset lähestyivät yhdessä kaupunginhallitusta saadakseen selvän vastauksen asukasyhdistyksille tarkoitettujen yhdistymisavustusten käytöstä. Miltei kahden vuoden ajan eri kyläyhdistykset ja myös kotiseutuyhdistykset olivat kyselleet kaupungilta keinoja yhdistymisavustusten saamiseksi ”toimintansa tukemiseen”, kuten yhdistymissopimus asian ilmaisee. Asia ei edennyt, kun kaupungin taholta ensin esitettiin ehtoja rahan saamiseksi, sitten leviteltiin käsiä, ettei asialle voi mitään.
Ainakin oma tarkoitukseni oli varmistaa, että yhdistymisavustuksista päätyy osa myös maaseudun toimijoille: kyläyhdistyksille ja kotiseutuyhdistyksille. Kaupunkimme rakentamisessa tuntuu kehittäminen koskea vain kaupungin ydinkeskustaa ja alasajo on taas maaseudulle tarjottu resepti. Näin siitä huolimatta, että keskittämisen piti koskea vain hallintoa, ei palveluita. Siksi omaehtoisen toiminnan arvo vain kasvaa tulevaisuudessa.
Nyt toivon todella, että kaikki kyläyhdistykset ja kotiseutuyhdistykset ja muutkin asukasyhdistykset reippaasti hakevat avustusrahoja kun ne tarjolle tulevat kevättalvella. Vaikka maalla on aina totuttu ilmaiseksi tekemään vapaaehtoisesti ja talkoilla, tarvitaan nyt uudessa tilanteessa rahaakin, kun esim. kaupungin tilat edelleen ovat kalliita, eikä vähäisiäkään entisiä luontoisetuja enää ole tarjolla. Yhdistysten tilanne on aivan aidosti yhdistymisessä muuttunut, ja juuri tähän muutokseen on rahat tarkoitettu.
Oman yhteisön ja kylän hyväksi toimiminen on kiitettävää kansalaiskuntoa ja se parantaa elämänlaatua sielläkin, missä kaupungin palveluita ei ole saatavilla. Maaseudulla on edelleen parasta juuri maaseutu, ja siitä voimme olla ylpeitä myös Salossa.
Jaana Shelby
Kisko-Seura ry
Lähipalvelut työn alle heti ensi vuonna
Joku viisas on sanonut, että muutoksen ohjaaminen on helppoa, kun hallitsee kolme asiaa: suunnan, mitoituksen ja ajoituksen. Uutta Saloa on nyt rakennettu kaksi vuotta ja välillä tuntuu vahvasti siltä, että nuo kaikki kolme tekijää ovat meillä vielä pahasti hakusessa.
Otetaan nämä yhdistyssopimuksessa luvatut lähipalvelut. Emme ole tästä suunnasta vielä ollenkaan selvillä, emmekä ainakaan yksimielisiä. Virkamiehet ja konsultit ideoivat palveluverkkoselvityksen ensimmäisen osan ja siinä Perniö sijoitettiin aluekeskuskaartiin. Koulukyläaseman saivat Perniön asema ja Teijo. Liikkeellä on kuitenkin myös vahvaa halua siirtää Perniö palvelukyläksi, samaan kastiin Särkisalon, Kiskon, Kiikalan ja Kuusjoen kanssa .
”Mistäpä löydetään muuten pitäjä, jossa olisi neljä kirkkoa (emäkirkko, Teijo, Koski ja Ylikylä) neljä rukoushuonetta (Keski-Perniön, Ylikulman, Ylönkylän ja Matildedalin), neljä rautatieasemaa (Ylikylä, Perniö, Ervelä ja Koski), neljä vanhaa tehdaslaitosta (Teijo, Matildedal, Kirjakkala ja Koski), neljä osuusmeijeriä (Asemaseudun, Keski-Perniön, Perniön-Finbyn ja Ylikulman) ja neljä yksityistä tai yhtiömeijeriä (Tuohitun, Teijon, Kosken ja Haarlan)?” kirjoitti Niilo Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä Perniön viettäessä 600-vuotisjuhliaan keväällä 1930.
Historia ei ole häpeä. Kehityksen suunnassa ei ole 2010-luvulle tultaessa ollut kehumista. Saloon liittymisen plussat ja uudet kehityspiikit antavat edelleen odottaa itseään ja meneillään oleva city-aivoisten virkamiesten ja konsulttien strategiatyö ei paljon Perniön varaan laske. Elinvoimainen lukio, koko kunnan olohuoneena toimiva mahtava kirjasto ja kehittyvät kyläkoulut ovat arvoja ja konkreettisia asioita, joita kannattaa edelleen puolustaa tässä jo noin 3000 vuotta ennen meidän nykyistä ajanlaskuamme asuttuna tiedetyssä paikassa.
Uuden Salon muutoksen suunnan piti sisältää elinvoimaisen maaseudun vahvistuminen. Lähestyvän joulurauhan hengessä voi ainakin toivoa, että ajoitus tässä nyt vain takkuaa ja tulevina vuosina on ydinkeskustaa ympäröivien kylien ja taajamien kehittämisen aika.
Perniössä on totuttu pitämään puoliaan. ”Ruotsin vallan alkuaikoina tapaamme vanhoissa asiakirjoissa Perniön suomalaisen väestön uppiniskaisena vastustamassa verotusta. Kun siltä aletaan viedä maat ja se alistetaan aatelisten lampuodeiksi, taistellaan monta taistelua, ja monta käräjänkäyntiä tarvitaan, ennen kuin se saadaan alistumaan”, kirjoittaa Vapaavuori Suomen Kuvalehdessä.
Demokratiassa saa olla montaa mieltä. Uppiniskaisia rettelöitsijöitä emme halua olla, mutta yhdistymissopimuksen vastaista kehittämistä ei tarvitse hyväksyä. Kuntien alueelliset erityispiirteet ja niiden luontaiset vahvuustekijät luvattiin ottaa huomioon ja järjestää lähipalvelut kuntalaisten lähellä taajamissa ja kylissä vahvistamalla sillä tavoin näiden alueiden elinvoimaisuutta ja asumisviihtyisyyttä. Siinä on muutoksen suunta ja mittakaava. Ajoitus on tuleva vuosi.
Eeva Koskinen
kaupunginvaltuutettu vihr.
