Skip to main content

Mihin ne rahat katoavat?

”Tarkoitukseen varattuja rahoja leikataan, koska kunta on rahapulassa.”

Jos joku lause on tässäkin lehdessä toistunut usein, niin se on kaupungin rahapula. Yhteen jos toiseenkaan asiaan ei ole varaa. Varaa ei olisi hoitolaitosten sijaisiin, urheilupaikkojen kunnostukseen eikä yhdistysten avustuksiin.

No mitä meillä sitten on? Ainakin paljon kauppoja, jotka pursuavat tavaraa. Tuiki tarpeellisia elintarvikkeita, mutta paljon sellaistakin, mitä ilman kuka tahansa tulisi toimeen. Monet yksityishenkilöt ilmoittavat harrastuksekseen shoppailun. Siihen on varaa.

Onko siis niin, että varallisuus on keskittynyt yksityishenkilöille? Jos kerran talous kasvaa kaiken aikaa, niin jonnekin niiden rahojen on pakko päätyä.
Jotta julkiset palvelut pystyttäisiin rahoittamaan, kuntien ja valtion on verotettava yksityishenkilöitä ja yrityksiä. Ja verotettavien mielestä veroja on aina liikaa. Onko niitä sitten liikaa? Toisten elämäntilanteessa verot ovat liikaa, toiset pystyisivät maksamaan enemmänkin.

Miten luoda järjestelmä, jonka kaikki kokisivat oikeudenmukaiseksi? Melko mahdotonta, sanon minä.
Jos suurituloisten veroja nostetaan, niin huippuosaajat heittävät hyvästit Suomelle. Jos pienituloisten veroja nostetaan, niin he eivät tule toimeen.

Pienituloisten kukkarossa eniten tuntuvat arvonlisäveron vaikutukset. Se jos mikä on tasavero, kaikki maksavat sitä yhtä paljon varallisuudesta riippumatta.
Sitten on näitä veroja, joiden tuotosta kertoessaan valtion virkamiehet eivät tiedä, kuinka oikein sanansa asettelisivat. Alkoholia ja tupakkaa verotetaan ankarasti, koska valtio sanoo haluavansa, että  ihmiset pysyvät terveenä. Tuskinpa alkoholin kulutuksen rajua vähentymistä valtionhallinnossa kovin riemulla vastaan otettaisiin. Mistäs ne niin tarpeelliset verorahat sitten otettaisiin? Samantapainen tilanne on polttoaineen ja yleensä autoiluun liittyvien verojen suhteen. 

Nykyistä elämänmenoa monet kutsuvat hyvinvointiyhteiskunnaksi. Voitiinko ennen siis poikkeuksellisen pahoin?  Taloudellista puutetta oli taatusti enemmän, mutta ei myöskään vaadittu mahdottomia. Oltiin tyytyväisiä, jos saatiin joskus harvoin jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
Nyt kaikki osapuolet ovat valmiita taistelemaan itselleen kuuluvista etuuksista loppuun saakka. Esimerkiksi lakkoilussa rahaa palaa kummaltakin osapuolelta, ja kumpikin häviää ainakin jonkun verran.

Jonnekin ne rahat verotuksesta huolimatta katoavat, mutta minne?

minna.urpo@pernionseudunlehti.fi
Jaa artikkeli:
ASDF