Vitjat vihillä

Heipähän hei. Toimituksen lounaisholvin humuosaston viikkoripitys  suoritetaan tässä.
***
Näitähän kuninkaallisia häitähän piti sivusilmällä seurata.
Joo  joo, ovat turhaa rahanpolttoa ja mitä kaikkea.
No,  brittiläisistä kummallisuuksista pitäville häät olivat kuitenkin  aito asia ja riemastuttavaa syynättävää vallankin, jos samalla suoritti vertailuja kotimaisiin hääohjelmiin, joita herra paratkoon  riittää.
Automiehellehän seremoniat olivat kuolaamisen aihe, saattueissa oli liuta Range Rovereita ja  limusiinit päälle.  Satuhäissä istutetaan pariskunta laina-Mazdaan  ja ajetaan imemään viinaa pahvimukeista, mikä ei nyt ole ihan sama juttu.
Järjestelyjen juhlaahan häät ennen muuta olivat.  Melkoinen porukka on varmistellut, että on oikea määrä torvensoittajien karvahattuja,  pillit vireessä, katsojien edessä oikea määrä mellakka-aitaa ja matto pesty.  
Tavan kesähäissä juhlahuoneiston rapuilla notkuu  jokunenkin setämies tarjoilun alkamista odotellessaan,  kuninkaallisissa häissä ei kirkon ovella seissyt taatusti yhtään ylimääräistä paappaa ja asiallisella asiallakin olijat oikeilla sijoilla.
Elävää perinnettähän tuo on  pukuine päivineen, on rähinäremmiä ja vitjaa ja kunniamerkkiä.   
Mahtipontisuuden päälle oli mukavaa huomata, että tärkeimmässä asiassa, hääparissa ei lopultakaan ole niin eroa tavan kansalaisiin.  Nuoria ja sieviä olivat, tutun oloisesti tuskanhikeä pukkasi pintaan, ja käsiään hieroskeli prinssi yhteen.
Ja hieroskelun taito tietty näin lätkäpelien käydessä jatkuvasti jännemmiksi onkin ihan hyvä treenata kuntoon.
Onnea tuoreelle avioparille joka tapauksessa.
***
Mitä taas tulee uuteen ajatteluun noin muuten, sitä kuulemma on Turkuun nousseessa Ikituuri-kerrostalossa. 12 kerroksen korkuinen, pohjaltaan pyöreä talo  on otettu käyttöön ja ennen sitä  tornissa pidettiin avoimet ovet.
Mene ja tiedä, mutta jos istuisin kulttuuripääkaupunkivuoden konttorissa niin huolestuisin.   Kaupungin pisimmät jonot avoimien ovien päivänä olivat kulttuuririentojen sijaan pyöreän talon kattoparvekkeelle.
Eipä sillä, kiipeäminen kannatti. Yläkerrasta on mellevät näkymät työn ja tiedon puistoihin, kauimmillaan erottuvat  talot Hirvensalossa asti. 
Mikä etteivät pohjaltaan edam-lohkon muotoiset asunnot olisi tavallaan herttaisia, vaikka tuntuukin järjen köyhyydeltä  piirtää asunto ilman kunnon eteistä.
Hauskinta on se, että kerrostalokin kiinnostaa, jos se on vähän muuta kuin tavan kuutiot.
Jotain on pysyvääkin, kaikesta huolimatta. Päivänä eräänä talon ohi ajaessani huomasin, että verhoista tinkii opiskelija edelleen kuten tapana on ollut. Ainakin yksiin Ikituurin ikkunoista on ripustettu lakanat.
***
Tämä tietty sai vapun alla suupielet vaahtoamaan, esitys laimentaa keskiolutta ja siideriä.
Ainahan juttu on sama, meteli nousee  kun pyhiin nesteisiin aiotaan kajota. Bensauudistuksellakaan ei ollut oikein ymmärtäjiä.
Toisaalta harva kyllä harmistuisi, jos kaljan kanssa tehtäisiin sama kuin bensan. Että viisi prosenttia enemmän viinaa joukkoon ja hinnasta vähän pois.  Sen jälkeen vaan jännättäisiin, minkäikäisiltä käyttäjiltä pykii sisuskumi ensin  ja onko satunnaiskäytöllä mitään haittavaikutuksia.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi