Heipähän hei. Toimituksen etelän ja lännen välisen siiven munakashautomon viikko-omeletti pakerretaan nyt tähän.
***
Tuokin on tätä luettaessa jo toista viikkoa käytössä, Helsingin musiikkitalo.
Maakunnissa harmitellaan edelleen koko hökötystä. Moni jaksaa muistuttaa, että keskiverron pikkukaupungin vuosimenojen verran meni taloon, joka palvelee aika pientä porukkaa ja aluetta. Paljoa ei ole lohduttanut, vaikka tässä on koettanut selvittää että valtaosasta Suomea katsoen talo kyllä on periferiassa.
Mutta tämä toinen kysymys. Minä olisin eri mieltä rahankäytön holtittomuudesta. Summa on suuri, mutta taitavasti eurot loppuivat siihen mihin pitikin.
Hesarissa oli nimittäin viime viikolla avajaisten alla juttu, missä kysyttiin että olisiko pihalle voinut saada jättiruudun, josta kadun kansa olisi voinut seurata televisioituja avajaisia.
Vastaus oli, että ei tule ruutua, koska siihen ei ole varaa.
Vot, siinäpä hienoa täsmätuhlailua. Tupa saatiin valmiiksi ja siihen loppui ostokuittien tulo.
Tavan ihmisen rakentamisessa tuo meinaisi siis sitä että viimeisillä lanteilla ostetaan ruuvit piipunhattuun mutta fiikus jää jo ikkunalle hankkimatta. Mainiota.
***
Eipä sillä, etenkin kunnallisesta taloudenpidosta tulee varmaan raapusteltua syksyn mittaan vielä lisää.
Säästökohteita mietittäessä liipaisimella on usein kaikki kulttuurinsukuinen.
Toisaalta siinä voittaisivat kaikki, jos sieltä puolelta ryhdyttäisiin vähän keräämään myös.
Tarkoitan tietysti kirjastojen poistomyyntihyllyjä, jotka ovat halpuudessaan kohtalokkaita. Silloin tällöin pistetään poistokirjoja jakoon jopa ilmaiseksi. Pukinkontti ei ole kuin näyttää, kun siinä tulee haalittua helmiä mukaan. Vielä keskiverto kahdenkymmenen sentin kipalehintakaan ei pahemmin jarruta ostelua. Muutaman euron hinta edes silloin tällöin pistäisi kyllä miettimään, ostaako juuri tänään lavallisen vaiko vaan yhden opuksen. Kaupungin kassa saisi hiukan isompia rahoja ja säästyisi samalla tuo omakin terveys.
Joissain perheissä kun tiemmä on käyty tiukkasävyisiä keskusteluja miehen ostettua omin päin vaikkapa moottoripyörän, pontikkapannun tai muuta itsemurhavälineistöä. Kokemuksesta voi kertoa, että paljon löysempi ei sävy ole, jos kotiin viemisinä on peräkärryllinen poistokirjoja turhan usein.
Että jos nyt vähän kovemmat hinnat edes muutaman päivän ajan kuussa (ja ilmaispäiviä sinne sekaan).
***
Ja tietysti myös aihe keskiolut on retostelujen kohteena. Milloin pitäisi laimentaa ja milloin taas terästää pilsneriä.
Toisaalta homma hoituu itsellään; riittävän monta isoa kolmosta kun juo, alkaa Pikku kakkonen tuntua ihan luontevalta seuraavalta vaihtoehdolta.
***
Heip.
