Tervepä terve.
Toimituksen lounaissiiven ravintorasvaosaston viikkosipaisut vedellään tässä nyt.
***
Viikon kirjainyhdistelmä on THL. Kyse ei ole tästä palstasta, vaikka yhdistelmä sopisi tähänkin. Tässä kun on hyvin usein Tosi Huonoa Läppää.
Puhe on tietysti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta, joka on päässyt otsikoihin pariinkin otteeseen.
Kieltämättä on eroja siinä, miten käsitteitä tulkitaan siellä ja täällä.
Virallinen herra Kevyttuote, THL:n pääjohtaja Pekka Puska loihe lausumaan lehdessä, että voin syönti on ohimenevä muoti-ilmiö.
Niin kai sitten. Ainakin, jos unohdetaan se että voita on syöty keskiajalta lähtien eli tuommoiset seitsemänsataa vuotta tai ylikin, levitesössöjä muutama vuosikymmen.
Ehkä jälkimmäinen sitten on pidempi aika, vaikka näin lukiopohjalta voisi toisin luulla.
Eipä sillä, ruokalaskun pienentäjinä kevytlevitteet keskimäärin ovat oiva veto. Eivät siksi, että rasian hinta olisi voita merkittävästi alhaisempi vaan siksi, että jos levitettä käyttää osaksi paistorasvana, on kohtalaisen sama mitä teurasjätettä seuraksi pannulle pistää. Lopullisen ruoan maku on oleva levitteen maku. Sama pätee tietysti leipään.
Toinen ja kolmas asia on se, että rasvahan voissa ihmiskuntaa pelottaa. Vastaheitto usein on, että onko mokomaa pakko holvata leivälleen tuuman patja. Kevytlevitteidenkin käyttäjistä moni tyytyy ohueen hermokerrokseen.
Ruokatutkimuksiahan on tehty kautta maailman sivu ja niitä yhdistää se että kaikkien tulokset ovat keskenään ristiriidassa. Syövän tai karsastusta saa milloin mistäkin ruoasta ihan riippuen siitä, keneltä kysyy. Houkutus uskoa niitä tutkimuksia, joiden mukaan ihminen tarvitsee kyllä rasvaakin, on suuri. Levitteisiin lisätyt hyödylliset aineet ovat varmaan kiistatta hyödyllisiä, mutta aika huonosti saa syödä jos niitä ei saa muualta.
Mikä tietysti voi olla pelottavan totta monessa torpassa sekin.
***
Samaisen laitoksen kehittämispäällikön Saini Mustalammen nimiin pistettiin ajatus siitä, että lasten ei olisi hyvä olla lähellä televisiota lauantaina lottoarvonnan aikaan. Jättipotin kyörääminen kun muka jättää jälkensä lapsiin ja voiton sattuessa tapahtuva iloitseminen sitäkin enemmän.
Seuraava askel on sitten pakollinen ilonhallintakurssi kaikille suomalaisille. Jos sen kerran, kun natsahtaa edes kuusi ja lisänumero oikein, ei saa hymyillä niin että umpisuoli näkyy niin milloin sitten. Että viisi miljoonaa tipahti tilille, mutta ei nyt iloita siitä kuitenkaan.
Huoli on muutenkin toisaikainen. On totta, että kolmesta miljoonasta lottoajasta 2 999 999 seuraa vertaa ruudulle tulevia numeroita ja kuponkiaan lasittunein katsein kuin viikon vanha savukampela. Veikkaanpa kuitenkin, että suupielestä purkautuvassa jupinassa ei tule sellaisia pimeydenjumalien nimiä, joita nuori ei olisi jo koulumatkalla kuullut.
Sitä paitsi ainakin ne lapset ja nuoret keiden kanssa minä olen tässä töissä saanut asioida, ovat oikein fiksuja ja oivaltavia. Lottoarvonnan seuraaminen sivusta voisi hyvinkin olla oiva vihje siihen suuntaan, että viisikymppiä viikossa voi pistää possuun eikä lottokuponkiin.
Ja matkustaa vuoden lopussa rahoilla pitkäksi viikonlopuksi vaikka Riikaan.
***
Tottahan oli odotettavissa, että joku keksii lotonkin traumatisoivan ipanat. Mikäpä sitä ei tekisi. Seuraavaksi samaa epäillään liikennemerkkien antamista määräyksistä, mistä seurauksena esimerkiksi väistämisvelvollisuuden osoittavat merkit poistetaan.
Jonka seurauksena sitä vasta onkin traumaosastoilla tunkua.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
