Tervepä terve. Toimituksen lounaisen luontaislääkintäosaston viikkoresepti painetaan nyt tähän.
***
Aika kattavasti ihmisen tekemiset kuvataan ja kirjataan. On valvontakameroita ja tietokantoja. Kauppa lähettää tarjouksia ostosten perusteella, sähköpostiin tulee mainoksia sen mukaan missä olet netissä surffaillut. Vaikka salaliittoihin ei haluaisikaan uskoa, niin jotain kytköksiä on oltava.
Tämä tuli mieleen viime viikolla kun puhelin soi kahdesti. Ensin soitti Taloustutkimus, joka peräsi tietoa ainakin päivittäistavaraostoista ja puhelinliittymistä. Kysely päättyi tiedusteluun siitä, onko taloudessa syöty kalanmaksaöljyvalmisteita. Pahaa-aavistamatta vastasin, että on.
Puhelun päätyttyä ehdin kuoria kaksi sipulia, kunnes puhelin helähti taas. Tällä kertaa asialla oli ravintolisäpuljun nainen, joka tarjosi — kyllä vaan, ilmaisia näytteitä uusista kalanmaksaöljytuotteista.
Näinköhän sitä sietäisi vastata tuntemattomiin numeroihin jatkossakin. Ties miten hyvin tässä pysyisi ilmaisissa tropeissa.
Taloustutkimus voisi kysellä myös esimerkiksi camembertin käytöstä johon sitten voisi vastata myöntävästi ja kohta puhelin soisi uudestaan…
***
Mittasanat ovat kokeneet inflaation. Oikein otti korvaani radiouutisista maanantaina, kun siellä kerrottiin Helsingissä sataneen lunta ”kaksitoista senttimetriä”.
Senttimetriä. Eihän kukaan juuri koskaan sano noin, senteistä aina puhutaan.
No, tutkinpa sitten kirjaa nimeltä Tiima, tiu, tynnyri, joka kertaa suomalaisten mittasanojen historiaa. Siinäpä on teos, jonka avulla voisi hämmentää ihmisiä.
Tosiraavas mies voisi esimerkiksi ilmoittaa painavansa yhden kippunnan, joka oli vuoripainona eli kaivostuotteita mitattaessa noin 150 kiloa, 400 markkia eli 20 markkinaulaa siis. Hyvän koripalloilijan mitta voisi olla noin kolme arsinaa eli venäläistä kyynärää, jotka ovat 71, 12 senttiä per kipale.
Itsellä on ollut kunnia tuntea täti-ihminen joka oli syntynyt 1800-luvulla eli tsaarin Suomeen. Kenenkään muun en olekaan kuullut tuosta vain käyttävän käsitettä peninkulma.
Sipru oli pieni palanen tai hiukkanen. Strå taas oli kappalemitta, mutta kirja ei tiedä kertoa paljonko. Kalatiskin hoitajan voisi veikata kysyvän toistamiseen haluttua määrää, jos vaatisi saada ostaa strån verran savuhaileja.
Jotain vanhoista sanoista on jäänyt käyttöön, ”kimppa” on ollut kappalemäärä ja tarkoittanut ammattimiesten muodostamaa työkuntaa joka teki urakkana sovitun työn. Tusina tunnetaan tietysti edelleen, ja tiu kuuluu pääsiäisen aikaan.
Pikku nilkistä puhuminen taas on väärin, nilkki oli aina litran vetoinen purkki jossa salakuljetettiin pirtua. Desilitroja joku hakee rintamukseensa Tallinnasta, mutta moniko ostaa neljä desimetriä muoviputkea.
Brittien pituusmittaa taas ei voi suosittaa työtä vieroksuville. Moni on joutunut tuumasta toimeen.
***
Leppoisaa pääsiäisaikaa.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
