Tervepä terve. Toimituksen lounaisen kalenterin viikkomerkintä yliviivataan tässä nyt seuraavaksi.
***
Entismuinoin tähän aikaan vuodesta jaettiin Innosuomi-palkintoja yrityksille. Perusteena oli nimen mukaan, että jossain oli tehty innovaatio eli saatu kelpo ajatus ja toteutettukin se.
Vaan kissa kiitoksella elää. Palkinto on kuopattu mutta sekö estäisi ihmisiä ajatuksia saamasta: ei sentään.
Olen viime ajat ihaillut työmatkan varrella erästäkin rakennelmaa, jollaista en ole ainakaan näillä leveysasteilla ennen nähnyt. Viljelyn, kasvi- , pirtti- tai muun sellaisen käytyä kannattamattomaksi, on yhdellä pihalla valjastettu kasvihuone puuliiteriksi.
Äkkiseltään ajatus on luokkaa ”miksen minä sitä keksinyt”: lasihuoneessa on jo maaliskuun auringossa huonon saunan verran lämmintä toisin kuin tavan liiterissä. Kun pari ruutua jättää raolleen, vaihtuu ilmakin. Luulisi puiden kuivuvan.
Siellä, missä sähkö on halpaa, käytetään tiemmä sähköpuhaltimia peltihallissa puiden kuivatukseen mutta kyllä kasvihuonemalli näinä ympäristöaikoina vie ajatuksen tasolla voiton.
Miksei tällaisia koskaan palkita.
Ja onhan tässä se henkisen hyvinvoinnin puoli joihin palkinnoillakin pyritään: lasista puuhuonetta kohti ei tarvitse kuin vilkaista nähdäkseen, miten on tullut oltua klapihommissa ahkerana. Tavalliselle vajalle pitää mennä ovelle asti.
***
Lounaiskulmassa sitä vastoin on keskitytty viime ajat tekstiilialan keksintöihin.
Kuten keksinnöissä usein, tässäkin oli takana hätä ja pakko. Vai miten sitä voisi ajatella, kun farkuista hajoaa nappi juuri ennen juttukeikalle lähtöä.
Onneksi on rautakauppa. Ostoslista oli lyhyt: kuuden millin lyhyt pultti, siihen sopiva mutteri ja aluslevyjä eli prikkoja joka kokoa. Pultti läpi napinreijästä sisäpuolelta ja sen verran iso aluslevy väliin, ettei pultinkanta tule reiästä läpi. Mutteri pultin päähän varsinaiseksi napiksi, housut kiinni ja menoksi. Versiossa 2.0 lisätään myös ulkopuolelle aluslevy ja vaihdetaan mutteri itsestään löystymättömään nailok-versioon.
Ja onhan tässä se henkisen hyvinvoinninkin puoli, johon aina pyritään. Kahdenkymmenen sentin prikka- ja pulttiostoksilla vältti vaatekaupoille joutumisen.
***
Väittävät innovaatioksi Helsingin ja Tallinnan välille joskus kaavailtua tunneliakin. Ensin mainitun pomoihin kuuluva Pekka Sauri totesi hiljakkoin Hesarissa, että tunnelia voidaan todella joskus vielä tarvita.
Paitsi että se lienee kaikessa hiljaisuudessa jo rakennettu. Joku tuossa jutteli palanneensa Tallinnasta peräti umpitunnelissa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
