Valtion metsiä hakataan liikaa. Metsähallituksen ennestäänkin suuri tuloutusvaatimus valtiolle kasvaa joka vuosi. Silti se on vain 0,2 prosenttia valtion budjetista. Halvalla menee, valtion pohjattomaan kassaan.
Metsähallituksen tulostavoitetta on pienennettävä heti. Valtion metsät ovat meidän metsiä.
Puusta on runsaudenpula. Kuitenkin varttuneita metsiä on äärimmäisen vähän. Leimikoita suunnitellaan aina vain kriittisemmille alueille. Lisäksi valtion metsiä uudistetaan yhä nuorempina ja harvennetaan yhä harvemmiksi. Metsäammattilaiset etsivät hakattavaa toimien lain äärirajoilla. Harva uskaltaa sanoa mielipiteensä. Kansalaisena odotan valtiolta vastuullista metsänhoitoa.
Tänä vuonna Kainuussa hakataan aukeaksi noin 4500 hehtaaria valtion metsiä. ”Pienaukkoja” hehtaareille mahtuisi 9000. Kysyin Metsähallituksesta jäljellä olevien uudistuskypsien metsien pinta-alaa. En saanut vastausta.
Metsähallituksen eri tulosalueet ansaitsevat tasavertaisen aseman. Metsätalous hakkaa aukeaksi Laatumaan tonttien laidoilla, Villin Pohjolan kämppien nurkilla ja Luontopalveluiden retkeilyreittien varsilla. Onko se eri tulosalueissa työskentelevien vilpitön tahto? Toisinkin voisi tehdä tulosta. Metsä on yhä enemmän muuta kuin kuutioita.
Metsiä täytyy hoitaa ja hakata, mutta ei joka paikassa eikä miten tahansa. Maisemiimme vaikuttaa eniten metsien käsittely. Käsittelyohjeet ja suunnitelmatekstit muuttuvat jatkuvasti. ”Jatkettu kiertoaika, mosaiikkimainen, erirakenteinen, peitteinen, erämainen, pienaukot, erityishakkuut…”.
Mitä kauniimmat sanat, sitä rumemmat jäljet.
Valtion metsien maisemallisesti tärkeät alueet on säästettävä, kunnes merkittävimmät alueet on rauhoitettu ja uudet, oikeasti maisemaa kunnioittavat ohjeet on laadittu ja varmistettu, että niitä noudatetaan. Suomi elää metsästä. Mutta millaisesta metsästä ja miten?
Maisema vaikuttaa meihin kaikkiin, tiedostimmepa sitä tai emme. Kannokoita ja puupeltoja on jo riittävästi. Luontomatkailu, maailman nopeimmin kasvava elinkeino, ansaitsee mahdollisuuden, ja taitaapa erästäjäkin virittää nuotionsa mieluummin suonsalmeen aihkien alle.
Viimeisten maisemametsien säästäminen on kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Kyse ei ole koskemattoman metsäpinta-alan maksimoinnista, vaan maisemallisesti arvokkaimpien metsien säilyttämisestä ja pieteetillä hoitamisesta.
Metsien haaskaamisesta ja maisemien pilaamisesta ei kannata sulkia hattuihin havitella.
Matti Vainio
Kirjoittaja on eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri
Sujuva arki myös reuna-alueille
Vuonna 2009 muodostivat 10 kuntaa/kaupunki yhdessä uuden Salon kaupungin.
Kuntaliitos hakee vielä muotojaan ja parhaita toimintatapoja. Kaupungin koko on lähes 15 -kertaistunut, eivätkä kaikki kuntalaiset tai päättäjät tunne kokonaisuudessaan tätä uutta kaupunkia.
Pelkona tietysti on, että säästöjä haetaan nimenomaan reuna-alueiden palveluista. Reuna-alueilla nämä vähäisetkin palvelut ovat todella tärkeitä. Jo nyt joudumme ajamaan monien palveluiden perässä useita kymmeniä kilometrejä kaupungin keskustaan.
Minusta on tärkeää, että reuna-alueilla turvataan ne palvelut, mitkä vaikuttavat kuntalaisten jokapäiväiseen arkeen ja elämään mm. lähikoulut ja sujuvat koulukuljetukset, lasten päivähoito ja terveydenhuolto. On sietämätöntä jos aamulla pitää kuljettaa lasta 30km väärään suuntaan viedäkseen hänet päiväkotiin tai hakea lääkärintodistusta työnantajalle oksentavan lapsen kanssa kymmenien kilometrien päästä.
Toki toivon, että myös muita tärkeitä palveluita pystyttäisiin säilyttämään reuna-alueilla. Esimerkiksi viime talvena kävimme monena viikonloppuaamuna lähikoulun kentällä luistelemassa koko perheen voimin. Jos kenttää ei tänä talvena jäädytettäisi, niin meidän koko perheen yhteiset luisteluretket varmasti vähenisivät, koska matkoihin menevä aika triplaantuisi samoin kuin kilometrimäärä.
Minusta on tärkeää, että palveluita karsitaan tasapuolisesti. Miksi esimerkiksi Palometsässä kiertää kirjastoauto, kun matkaa pääkirjastoon on 2,5km? Reuna-alueilla tuo matka palveluiden pariin olisi todella lyhyt.
Kunnan peruspalvelut ja turvallinen arki tulee turvata jokaiselle kuntalaiselle, tarkoitan riittäviä palveluita riittävän lähellä. Nyt tarvitaan valtuustoon yhteistyökykyisiä päättäjiä, jotka osaavat suunnitella kokonaisuuden kaikille hyväksi ja taloudellisesti kestäväksi. Lisäksi tarvitaan koko Salon alueen tuntemusta, jotta tässä onnistutaan!
Tuuli Lehtinen,
kunnallisvaaliehdokas
SDP
