Tervepä terve. Toimituksen lounaisteltan kristallipalloon vilkaistaan seuraavaksi.
***
Sitähän ei tiedä, mikä on ikäisteni eläkeikä vai onko sellaista ensinkään.
Tärkeämpi kysymys tietysti on, mikä sitten aikanaan on kyllin.
Lueskelin tuossa Eläkeliiton joululehteä, missä oli useampia raportteja bussimatkoista , ajeltu on pitkin maakuntia tai Viipuriin asti. Tämän päivän eläkeläiset, jo tovi sitten työelämän jättäneet, tiedetään tilausbussien ahkerana käyttäjäryhmänä. Ehkä tämä kertoo jotain siitä, mihin on opittu ja totuttu, mihin on ollut ja on varaa.
Mutta mihin sitten muutaman vuosikymmenen päästä porukalla mennään.
Mietitäänpä vain hiukan päälle kolmikymppisten porukkaa, josta tietty osuus on totuttautunut säännölliseen matkusteluun pitkin maailmaa. Joillekin Berliini on lähiloma, vaikka ilman navigaattoria ei sitten tästä Raisioon osattaisikaan.
Jos tämän porukan ollessa eläkeikässä bussimatka Tuuriin ja pysähdys Huittisissa ei enää riitä, niin mitä varaa silloin Eläkeliiton paikallisosasto? Omat 30 penkkiriviä lennolle Seutulasta Thaimaahan ja lounaspysähdys Delhissä? Tutustutaan myös paikallisiin savipajoihin ja mahdollisuus ostoksiin.
Yhteislähtö pankin edestä kello 18.
***
Oikeastaan tässä odottaa jo kesäteatterikautta. Ei muuten, mutta veikkaanpa että erästä teosta ei tarvitse kauaa lavoille odottaa.
Ruotsalaisen Stieg Larssonin kolmen jännärikirjan sarjasta tehtiin näet ensin menestynyt elokuvasarja, sitten ulkomailla elokuvista uudet versiot ja tällä viikolla kerrottiin että sama tarina väännetään vielä sarjakuvaksikin.
Ja tämähän se on aivan tuttu kuvio, takaperoisessa järjestyksessä vaan.
Pekka Puupää ja Pätkähän seikkailivat sarjakuvissa jo 1920-luvulla. 1950-luvulla tehtiin kaveruksien toilailuista elokuvien sarja, sen jälkeen miehet tömistelivät kesäteatteriin, Salon Vuohensaaressakin muuten, ja tehtiinpä elokuvista vielä pari uusintaversiotakin.
Kukkahattu oli varmaan teatterintekijöille aika helppo nakki, ja halkiollinen takki. Vuohensaaren Pekka Puupäällä oli Pappa-Tunturikin.
Mutta kyllä tässä kieli pitkällä odottaa, miten kesätaetterissa Larssonien lavastaja mahduttaa kulisseihin ne kaikki konepyssyt ja kartanot ja palkkamurhaajat.
***
No, teatteri on kulttuuria. Ruumiinkulttuuria ei sovi unohtaa, ja moni käykin tähän aikaan vuodesta ahkerasti kuntoilemassa.
Eräs harras kuntosalin käyttäjä ilmoitti pumppaavansa aluksi kuntoon nämä yläraajat.
Käytännössä on kai kyse juuri tästä, kun sanotaan että kehonrakennus lähtee käsistä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
