Tervepä terve. Toimituksen lounaisrannan viikkosilakat litkataan esiin tässä nyt.
***
Internetin ihmemaailmassa pyöri hiljan kuva, jossa irvailtiin jonkun marketin juustohyllyyn teipatulle lapulle. Lappu kertoi raejuustojen sijainnista myymälässä, ja hilpeyttä herätti tiedonannossa se, että siinä olivat väärin kaikki yhdyssanat ja muitakin kielikukkasia oli havaittavissa.
Nauraa ei tietysti saisi, lappu saattoi olla vaikka äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea puhuvan ihmisen laatima. Kielioppivirheitä sattuu itse kullekin, useimmiten toivottavasti pieniä ja vahingossa.
Mutta kielen osaaminen puhuttaa jatkuvasti, esimerkiksi juuri yhdyssanat, joita suomen kielessä riittää.
Inhoaa niitä joku tai ei, mutta myöntäkää vaan että ne ovat mainio keksintö. Nerokkainta on, että sama alkuosa käy moneen loppuun ja tarkentaa tai muuttaa merkityksen ihan tyystin.
Esimerkiksi uppo-alkuisia sanojahan ovat muun muassa -pumppu, -muna, -rikas, -Nalle, -paisto ja –outo. Outo tai rikas voi olla silläänkin, mutta alkuosa vasta tähdentää, että tässäpä seinähullu tai todellinen porho. Muna on muna jo itsellään, mutta vasta uppomuna on se etikkaveteen löräytetty linnun tuotos.
Tietysti tärkeintä olisi tietää, mistä sana katkaistaan tai ainakaan ei katkaista, riskinä kun on että menevät merkitykset ihan uppomunilleen. Joskushan mielletään yhdyssanaksi sellainenkin sana, joka ei sitä ole: tämän lajin klassikkomainoksessa kauppias kehotti ostamaan mansi- ja mustikoita.
Koit taas ovat kiusallisia siivekkäitä, joita muuten löytyy muitakin; vaatekaapista voi löytyä vaatekoita, päivien alussa havaitaan aamunkoita. Perunoista tavataan muusikoita ja kovat itikat ovat kivikoita. Jotain voisi tietysti tokaista myös vaikka rati-, vesa-, aallo-, nami- tai miimikoista. Kesällä romantiikannälkä voi saada itikat kähmintätuulelle, ja tällöin puhutaan pusi-koista. Energiapuissa pesii pajukoita, kokonaisina helakoita. Kalevalassa räpytteli kai louhikoita.
Kerma- tai sokerikoista ei tässä sen enempää. Jälkimmäinen lie syntynyt sokeritoukasta, jos tässä evoluution päälle mitään ymmärretään.
***
Kevät tietysti on runosuonen laajentumien aikaa. Tällä alalla voi jokainen kunnostautua vaikka vain arkitoimiaan riimittelemällä. Esimerkiksi:
”Lämpöaalto pian jo saapuu
vedän päälle kesäkaapuu”.
***
Tämä lämmin aika on tietysti myös klapinteon aikaa.
Varovaisuutta siinä toimessa ei voi liikaa korostaa. Huoletonna kirveellä työskennellessä on aina se riski, että kohta on pilke silmässä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
