Tervepä terve. Toimituksen lounaislooshin salaseuran viikkoistunto pidetään tässä seuraavaksi.
***
Yksi viikon kuuma aihe liittyy pyöräilijöihin, tarkemmin sanoen siihen milloin autoilijan on pyöräilijää väistettävä ja toisinpäin. Asia ei ole kaikille ollenkaan selvä, ja jo vain kolareita kirjataankin.
Tämä on rumasti sanottu, mutta tulee mieleen, että fillarilla pääsee liian helposti tien päälle. Ainoatakaan moottorilla liikkuvaa vekotinta ei pääse luvallisesti ajamaan liikenteen sekaan ilman ajokorttia, joka osoittaa että sääntöjen ainakin pitäisi olla hallussa. Siinä, missä auto tai traktori, polkupyöräkin on kuitenkin ajoneuvo jota koskee koko joukko samoja liikennesääntöjä ja –merkkejä. Kuitenkin vain pyörällä saa lähteä autojen sekaan isolle kadulle ruuhka-aikaan ilman, että tuntee säännöistä ensimmäistäkään.
Kai tässä katse kääntyy koulun suuntaan. Jo ala-asteella aletaan ajaa itsenäisesti pitkiä matkoja.
Moni törmää väistämissääntöihin viimeistään autokoulussa, mutta kun entistä useampi jättää suorittamatta autonajokortin, pitäisi perussääntöjen tulla loppuelämän varalle nuppiin jostain. Jos ei koulusta, niin mistä sitten. Kypäriä jaetaan ja heijastimia, mutta entä tietopuolta.
***
Liikenteessä olemisesta puhuttiin tiistaina myös Ylen maakunnallisissa uutisissa. Kaarinan puolessa yritetään ennen pahaa hyvällä ja kiristetään nopeusrajoituksia kapeassa Kuusistonsalmessa. Ongelmana on, että salmessa ajetaan rajoituksista huolimatta liian lujaa ja peräaallot tekevät monenlaista kiusaa.
Tietysti minä katson tätä vahvasti omasta vinkkelistä; melkein koko iän kestänyt osa-aikainen saarelaisuus on jotenkin juurruttanut siihen, että vene on ajoneuvo ja kulkuväline, jolla mennään paikasta toiseen ja kuskataan tavarat siinä sivussa. Tai siis keulassa.
Ilmeisesti näin ei ajatella aina muualla, vai miten täysi piittaamattomuus vesiteiden opasteista olisi muuten ymmärrettävä. Ehkä kulkuvälineen sijaan venettä pidetään rälläys- tai leikkikaluna.
Saarnaaminenhan ei auta, eikä sivumennen sanoen rajoituksien kiristäminenkään. Joskus muinoin venemiehen maineen sai vierassatamassa uhoamisen ja uusien purjehduskenkien sijaan sillä, että tajusi hyvän merimiestavan ja esimerkiksi laski nopeutensa riittävän pieneksi kapeassa paikassa, ilman nopeusrajoituksia.
Veneenajokortistahan tässä on puhuttu, tai vastaavasta tutkinnosta. Aikanaan sille varmasti ei ollut perusteita, kun suomalaisperheen retkivene oli viisimetrinen hardtoppari, joka kulki 20 hevosvoiman perämoottorilla sen 20 solmua. Kalusto on kasvanut valtavasti viime vuosina, samoin sen väärissä käsissä aiheuttama tuhovoima.
Eikä tämä koske kuin muutamaa pönttöpäätä, mutta miten se sanonta porukan maineen pilaamisesta meni.
***
Tuleva juhannus tietysti antaa esimakua siitä, miten käy jos kuntaliitoksissa edetään ja Pohjanmaan rannikon pikkukaupunki nielaisee kaikki. Kokkolahan tämä on koko maa aattoillan ajan.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
