Tervepä terve. Toimituksen matkailusektorin viikko-opastus luetaan tässä seuraavaksi.
Käykäähän kannoille.
***
Meillähän on länsinaapuri, ja länsinaapurilla pop-ihmeeksikin kutsuttu ilmiö. Ruotsi on tuottanut viime vuosikymmenien aikana valtavan määrän hyvää ja siinä sivussa valtavat määrät myynyttä musiikkia. Kaikenmaailman Roxettet, Cardigansit, Kentit, Europet ja Soundsit ovat tietysti paperia Abban rinnalla, jo siksikin että vain viime mainittu on saanut hiljakkoin oman museonsa paraatipaikalle Tukholmaan.
Tätä ihmettä piti poiketa paikan päälle katsomaan.
***
Metka kokemus, myönnettävä on. Tietotekniikan käytössä maan alle rakennettu Abba-museo on nykyaikaa jos mikä. Liput saa tietysti varattua jo kotoa ja varausnumerolla saa museon aulasta tulostettua itse tiketin, johon on painettu koodinumero. Museossa saa esimerkiksi yrittää miksata hittikappaleita oikeankuuloisiksi; kun lippua vilauttaa miksauskoneelle ennen suoritusta, koko operaatio tallentuu palvelimelle ja sen voi lipun koodilla tallentaa jälkikäteen kotona omalle tietokoneelleen. Vastaava ominaisuus on monessa muussakin museon pisteessä.
Ääniopastuksessakin ollaan aika kaukana takavuosien kuulokkeista; opastuksen haluaville lyödään käteen tiskillä kaukosäätimen tapainen kapula. Sillä sopii hipaista sinne tänne museoon siroteltuja älylätkiä, jonka jälkeen ei tarvitse kuin nostaa kapula korvalle ja kuunnella selostus. Käteinen raha ei kelpaa museossa eikä sen kaupassa ollenkaan.
***
Sillehän ei voi mitään että lähtökohta museoon menemiseen oli vähän kriittinen. Tiedossa on, että paitsi musiikin- myös rahanteon päälle Abban sedät ja tädit ovat aina ymmärtäneet. Keskelle Tukholmaa perustettu museo kuulostaa lähtökohtaisesti bisnekseltä.
Ja eihän tämä järin uutta opeta; jo kohtalaisen Abba-historiikin lukemalla tietää enemmän yhtyeestä kuin museon kiertämällä. Painotukset musiikin suhteen ovat myös mielenkiintoisia; yhtyeen alkupäästä kerrotaan paljon ja euroviisuista liikaakin, hajoamisen syistä jonkin verran mutta kulta-ajan musiikista kuten mainion Arrival-levyn synnystä ei paljoakaan. Kansikuvan helikopteri on paikalla, mutta se ei vielä ihan riitä.
Abban 70-lukulaisia asuja ja kampauksia kauhistellessa unohtuu usein se, miten hienoja sävellyksiä, sovituksia ja esityksiä yhtye teki levykaupalla. Museo on hieno, mutta harmittavaista kyllä, siellä soivat ne jo puhkikuluneimmat menestyskappaleet.Itse musiikki ja etenkin harvemmin kuultu musiikki jää vähän lapsipuolen asemaan.
***
Parhaimmillaan uusi museo on irtaimiston ja tavaran suhteen, samoin kertoessaan miten iso yhtye Abba parhaimmillaan eri puolilla maailmaa oli. Kuvat, filminpätkät ja palkinnot ovat hyvää materiaalia. Myytyjen levyjen kokonaismäärä museossa olevan lätkän mukaan oli neljä vuotta sitten vaatimattomat 375 miljoonaa.
Kaikenlaista sälää ja oheistuotetta on myös onneksi pistetty aikanaan talteen; varsinaisia helmiä ovat aikansa fanituotteet kuten Abba-puukengät, -neulepaidat tai -muistikirjat. Onneksi on lisäksi tallennettu soittimia, kiertuetavaraa kuten asiapapereita ja niin edelleen. Sellaisesta tavarasta, jota muualla ei voi nähdä, syntyy museon viehätys alaan katsomatta.
Esiintymisasujen kokoelma on hieno, samoin eri puolilla maailmaa julkaistujen, mitä kaikenkarvaisimpien kokoelmalevyjen peittämä seinä pisti kihertämään. Missä lie taka-Espanjassa sikäläisille markkinoille laaditut levynkannet ne vasta karmivia ovatkin olleet.
***
Palvelun puolesta museo on kuin turisti-Tukholma muutenkin, ylivuotavan ystävällinen ja avulias. Rysästä voitaneen puhua, kun samassa rannassa ovat ihan vierekkäin niin Abba-museo, Wasa-museo kuin Gröna Lundin huvipuistokin – ja muutama muu pyydys siihen päälle.
Pyydyksistä puhuminen sopii tietysti teemaan; Abban nimellähän tunnetaan myös kalajalostefirma, jolta yhtye vielä joutui kysymään lupaa nimen käyttöön. Jäsenten nimien alkukirjaimista kun sama sana syntyi ilman isompaa vääntelyä.
***
Kalajalosteet toki kuuluvat myös Tukholmaan matkustamiseen. Vanhan vitsin mukaan Englannissa on syötävä aamiainen neljästi päivässä, jos haluaa syödä hyvin.
Saman suuntaista voi sanoa Ruotsiin suhaavien autolauttojen seisovasta pöydästä. Parhaiten syö, kun santsaa muutaman kerran kylmien kalaruokien tiskistä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
