“Ei nää marja viäl varis, mut ku noi pahukse räkäti repivä ne kaik pois” juttel Kerttu, ku he istusiva Unskin kans viinimarjoi noukkimas.
Unski ol vähä pitki hamppai tullu jelppama, vaik ei marjoje noukkimine oikke mittä himohomma hänel ollukka.
Naapuri Armi ol lähteny ehtokävelyl ja ol heil päiten tulos. Sit rupes kuuluma kauhja krääkkymine “Kärm, tääl on kärm, onk missä mittä kalikka!”
Unski hyppäs pysty ja kaas tualis tohkesas ja meinas marjaämpärki mennä kumolas. Hää syäksys liiteri ja hölköttel siält lapjo kouras pelastama
naapurimuija kärme hamppaist.
“Tual tual” osottel Armi.
“Kato kuparkärm, emmää ol mone vuatte simmost nähny. Mää ole luullu et nee on kuallu sukupuutto” sanos Unski.
“Älä siin ny jaarittel, tapa se” kiljus Armi.
“Älä hulluttel, ei see sul mittän tee. Nyy se men jo puskis pakkon, ku peljästys sun kiljumistas.”
“Kuka mahroi enemä peljästy” huahot Armi loukkantune näkösenä ja pitel syränalatas, ” hyvä etten saanu laaki.”
Kerttu tul kans kattoma “Pääsik se pistämä suu?”
“Ei iha” vastas Armi “ei ols uskonu, et Unskil o nii huano luant ettei saa kärmelt henkke pois.”
“Ku ei see eres ollu kärm” huus Unski liiterist.
Kerttu koit tasotta “Kyl tommose luikero vaa peljättävä vaikkei ne vaaralissi olsiska. Misäs Niku o?”
“Ei hää mittä kävellä viit, kyl hää siält tule fillaris kans, ku saa telkkarohjelmas katotuks.”
“Mitä tährelist siält ny tule?”
“Huvila ja huussi”
“Täh! Kattok Niku remontohjelma?” ihmettel Kerttu ja Unskiki höristel korvias.
“No juu, sentähre mää lährinki pois, ku en jaksanu kuutella sitä huutamist.”
Ny Kerttu ol iha ihmetyksisäs “Mitä huutamist siin o?”
“Hää vänkyttä koko aja vasta niil suunnittelijoil. Kattoka ny ku hyvä kaakeli ja saunalautte panna kappaliks, siit vaa seinä nuri.
Ja pihal tuara kaivinkone ja rekka-autol uut maat ja kivi, ei mittän puhet, mitä toi kaik maksa. Sit ku omistaja tuara silmä sirottuna
kattoma kummost on tullu, nii hää huutta et kiljuka ny kaik suara huutto, kui hiano on tullu. Mul o menny maku koko ohjelmast”
Naise menivä tuppa ja Unski jäi ulos Nikut varttoma ja koht hää siält tuliki kitku fillaris kans.
“Saikkos paljo uussi remontvinkei?” tiarustel Unski.
“Älä puhu mittä, kyl niinpal päähä otta. Siin lopus ain töpötettä kymmeni tyynyi,pöyhitä ja asetetta niit, olla sit sisäl tai ulko ja kynttilöi o satamääri palamas.
Sit o nii hiano et. Muija ain enne kattos niit ja huakail, et kyl meil kans tarttis laitta tota ja tota. Ny hää ei enä kato, ku määki rupesin kattoma kans.”
“Jaaa” Unskil rupes pikkuhilja valkentuma , mitä Niku aja takka, ku hää niist ohjelmist on kiinnostunu, ” sää oleski klooki miäs.”
Mantar
