Tervepä terve. Toimituksen lounaissakastin viikkoliturgia valitaan tässä seuraavaksi.
***
Ilonaihe on sekin, että Selma Vilhusen lyhytelokuva on Oscar-ehdokkaana.
Ellen väärin muista, jututin tekijää Särkisalossa draamakurssilla kesällä 1999 ja hän totesi lehdessä tuolloin, että toivoo elokuvan joskus vielä olevan ammattinsa. Nähtävästi haave eli ja tuotti satoa.
Eikä muuta kuin talkoisiin, jos pysti heltiää. Vähemmästäkin on pystytetty Särkisalon rajalle ”meidän mullassa ovat Oscarien juuret”- kylttejä. Toistaiseksi ainoa suomalaisvoittajahan linkittyy vahvasti naapuriin, Tenholaan.
***
Tositelevisio on päivän sana. Moni tosin sekoittaa tosi-teeveen dokumenttisarjoihin ja -elokuviin, vaikka ei pitäisi.
Vaan rajat ovat veteen piirrettyjä. Esimerkiksi tunnustusta saanut sarja Toisenlaiset frendit kertoo hyvän dokumentin tapaan sympaattisella ja viisastavallakin tavalla kehitysvammaisten asuntolan arjesta.
Hiljakkoin uudelle kaudelle lähtenyt Satuhäät on sekin mainettaan parempi ohjelma.
Toki tiedetään, että hääohjelmaa katsoo neljä viidestä ihan vaan täyttääksen viikon myötähäpeäkiintiönsä. Ratkeaminen on ohjelman kantavia teemoja. Kuten tiedetään, häissä voi ratketa hääväki nauruun, sulhanen juomaan ja morsiamen puku saumasta.
Mutta katsotaanpa eri silmin. Monihan purnaa siitä, että kansan jakautuminen kahden kerroksen väeksi näkyy telkkarissa, ja liian usein ruutuajan täyte on joidenkin mielestä liian trendikästä, liian vakavaraista tai muuten vaan liian kehäkolmosen sisäpuolista.
Hääohjelmassa ei ole tästä pelkoa, vaan jaksoja tulee milloin mistäkin taajamasta ja kylästä. On vanhoja Nissaneita, 70-luvun keittiönkaappeja, aivan toinen maailma kuin mistä brändityöryhmissä horistaan.
Siivu elävää elämää siis.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
