Pääministeri Sipilän perusporvarihallitus kutsuu suurituloisia julkisen talouden tasapainotustaloustalkoisiin vapaaehtoisesti, kun taas vähävaraiset joutuvat kiristämään vyötään pakolla. Olemmeko siirtymässä pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyysyhteiskuntaan?
Suurta huolta aiheuttaa varhaiskasvatuksen ja koulutuksen leikkausten ohella myös monien ikäihmisten tilanne. Suurin osa eläkeläisistä on jo nykyisellään varsin pienituloisia. Yli 75-vuotiaiden köyhyysaste on Suomessa korkea eli 19,5 % heistä elää EU:n köyhyysrajan alapuolella ja lähes kolmasosa yli 85-vuotiaista.
Uusi hallitus uhkaa puolittaa työeläkeindeksit vuosina 2018 ja 2019 vaikka vaalikeskusteluissa luvattiin, oppositioon jätetyn SDP:n tavoin, ettei niihin enää puututa.
Viime vaalikaudella eduskunta päätti SDP:n esityksestä eläketulovähennyksestä, joka tuo eläkeläiselle tänä vuonna keskimäärin 90 € vuodessa lisää. Verohuojennuksia ei tämä hallitus enää eläkeläisille anna, mutta paljon lääkkeitä tarvitsevaa väestöryhmää rokotetaan, korottamalla lääkkeiden omavastuuosuutta. Suuri joukko ikäihmisiä joutuu miettimään ostaako ruokaa vai lääkkeitä kun molempiin ei enää raha riitä.
Hallitus lupaa takuueläkkeisiin tarpeellisen korotuksen, mutta tämä toivottu korotus vesitetään eläkeläisten asumistuen heikennyksellä. Jopa vanhustenhoidon hoitajamitoitusta aikoo nykyhallitus huonontaa, vaikka se nykyiselläänkin (0,5 hoitajaa/hoidettava) on aivan minimissä. Näitä päätöksiä on kovin vaikeaa ymmärtää, sillä nyt yhä useampi ikäihminen ajautuu köyhyysloukkuun, jossa raha ei kerta kaikkiaan enää riitä elämiseen.
Eeva-Johanna Eloranta
kansanedustaja, sd.
