Jo pian takana olevan talven pakkaset kiihdyttivät tuulivoimakeskustelun useaan kertaan reilusti plussan puolelle. Tuulivoima oli vuoroin liian halpaa, vuoroin liian kallista. Lennokkaimpien väitteiden mukaan vajaan neljän prosentin tuulisähkön tuotanto on jo johtanut Suomessa hiilivoimaloiden sulkemiseen ja koko sähkömarkkinan sekamelskaan.
Sähkö ei loppunut pelotteluista huolimatta. Vaikka kulutuspiikin huipun kohdalla oli tyyntä, tuotti tuulivoima pakkasjaksolla muuten hyvin. Siirtoyhteydet takkusivat, mutta varavoimalaitoksia ei jouduttu käynnistämään eikä kulutus joutunut joustamaan. Voidaan toki spekuloida, mitä olisi tapahtunut, jos suuri yksittäinen tuotantoyksikkö olisi vikaantunut samaan aikaan. Suomen tehoreservit on kuitenkin mitoitettu kestämään tällaisetkin tilanteet. Meidän suomalaisten tulisikin muistaa olla kiitollisia siitä, että meidän sähköjärjestelmämme on toimitusvarmuudeltaan maailman kiistatonta huippua!
Tuulivoimalta vaaditaan markkinaehtoisuutta ja annetaan helposti ymmärtää, että Suomen vanha sähköntuotantokapasiteetti on syntynyt markkinaehtoisesti. Nykyiset sähköntuotantolaitokset on kuitenkin rakennettu Kekkosen ajan Suomessa. Investoinnit tehtiin valtiovetoisesti energiapulan edessä.
Yritykset rakensivat sähköntuotantoa pääosin omaan tarpeeseensa. Tältä ajalta on peräisin ns. Mankala-mallin yhtiörakenne, johon ”perinteinen” sähköntuotanto hyvin laajasti nojaa, ja jotka tekevät edelleen suurimman osan Suomessa tuotetusta sähköstä. Mankala-sähkö myydään omistajille omakustannehintaan – oli se sitten yli tai alle sähkön markkinahinnan. Lähes kaikkia näitä on tuettu valtion toimesta monella tavalla sekä suorasti että epäsuorasti.
Sähkön varastointimahdollisuudet ovat vielä rajalliset, mutta varastointia olennaisempaa ovat hyvät siirtoyhteydet ja kansainvälinen yhteistyö. Nord Poolissa on kerätty koko Pohjolan vesivarannot samaan järjestelmään, joten markkinamme on valmis vastaanottamaan suurenkin osuuden tuotannoltaan vaihtelevaa kapasiteettia suuren säätökapasiteetin vuoksi. Nord poolin ansiosta suomalaisen tuulivoiman kapasiteetti voitaisiinkin, sähkön loppukulutusta tarkastellen, helposti moninkertaistaa nykyisestä vuodelle 2020 asetetusta 6 – 7 prosentin tavoitteesta 18 – 20 TWh:iin, pidemmällä tähtäimellä jopa 30 TWh:iin.
Tänäkin päivänä sähköntuotantolaitosten rakentaminen perustuu usein poliittisiin päätöksiin, meillä ja muualla.
Myös suomalainen tuulivoima on poliittisen tahdon varassa. Alan kehittymisen kannalta energiapolitiikan tulisi olla mahdollisimman pitkäjänteistä – näin Suomeen saadaan lisää puhdasta ja kotimaista energiantuotantoa sekä investointeja aikana jolloin niitä eniten kaivataan.
Jari Suominen,
Suomen
Tuulivoimayhdistys ry:n
puheenjohtaja
