Jokaisen hyödykemarkkinoiden hinnanmuodostuksen perusteet tietävän uskoisi ymmärtävän, että monopoli on kansantaloudellisesti tehoton markkinamuoto. Se johtaa väistämättä kuluttajan kannalta epäedulliseen hinnoitteluun, koska kilpailijoilta estetään vapaa markkinoille pääsy. Valtiollinen monopoli voi vielä joissakin tapauksissa olla jotenkuten perusteltavissa, mutta mitään järkeviä argumentteja yksityisten monopolien ylläpitämiseksi ei ole esitettävissä. Tällainen kilpailun rajoittaminen on ollut tähän päivään asti kuitenkin todellisuutta etenkin apteekki- ja taksitoiminnassa.
Onneksi tämä tie on ainakin taksiliikenteen osalta lopulta tulossa päätökseen. Hallituksessa ja etenkin liikenne- ja viestintäministeriössä muutoksen välttämättömyys on onneksi ymmärretty.
Valtio ja kunnat ovat merkittäviä taksipalvelujen ostajia. Sanomattakin on selvää, että kilpailun avautuessa hinnat tulevat muodostumaan kysynnän ja tarjonnan mukaan, eli valtaosa taksin tarvitsijoista tulee saamaan palvelua jatkossa nykyistä tuntuvasti edullisemmin. Jos hinnat jossain tilapäisesti nousevat, kilpailijat huolehtivat, ettei ylivoittoja pysty pitkällä aikavälillä syntymään. Lisäksi tarjonta monipuolistuu, kun kaikkia ei pakoteta toimimaan yhden ja saman konseptin mukaisesti. Monikohan haikailee takaisin esimerkiksi aikoja, jolloin puhelinliikenteen tarjonnassa vallitsi monopoli? Uskoisin, että suuri enemmistö kuluttajista on ollut monopolin purkautumiseen hyvin tyytyväinen.
Kun Kelan ja kuntien maksamat korvaukset alentuvien kyytihintojen myötä pienenevät, syntyy tuntuvaa kansantaloudellista säästöä. Lisäksi kilpailun vapauttamisella on selkeä työllistävä vaikutus, kun uusia mahdollisuuksia yrittämiseen avautuu. Unohtaa ei myöskään sovi seikkaa, että moni nykyinen kuljettaja varmastikin on motivoidumpi hoitamaan jatkossa ammattiaan itsenäisenä yrittäjänä kuin palkattuna. Kilpailun vapautuessa kunnialla ammattiaan hoitavat tulevat menestymään jatkossakin. Mitään pelkoa palveluiden heikentymisestä tai turvattomuuden lisääntymisestä ei siten ole, kunhan vain taustaltaan sopimattomia ei huolita liikenteenharjoittajiksi.
Kaikille uudistuksille löytyy aina vastustajia. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yrittämisen esteiden purkaminen on paras ja varmin tie erilaisten palveluiden tarjoamiseksi ja taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseksi. Terve kansantalous ei elä tukien ja tulonsiirtojen varassa vaan rehellisen työnteon ja yrittämisen kautta. Päivänselvää on myös, ettei kaikkia kuluttajia voi asettaa täysin samanarvoiseen asemaan. Sinne, mihin etäisyydet asutuskeskittymistä ovat pidemmät, myös matkat voivat maksaa enemmän. Eiväthän vastaavasti asumisen kokonaiskustannukset ole syrjäseuduilla läheskään samaa luokkaa kuin suurissa kaupungeissa. En kuitenkaan ole valmis uskomaan, että kyydistä vaikkapa Särkisalosta TYKSiin ja takaisin tarvitsee jatkossa pulittaa 300 euroa, kuten pari kolme vuotta sitten sai lehdestä lukea. Etelänmatkallekin pääsisi tätä halvemmalla.
Suunnitelmatalouden aika on viisasta julistaa päättyneeksi. Ei ole syytä pitää suomalaisia kuluttajia tyhmyreinä, jotka eivät osaisi valita useasta vaihtoehdosta paimentamatta. Kaikki eivät kuitenkaan tunnu olevan valmiita antamaan kuluttajille tilaisuutta omaan päätöksentekoon.
Lasse Bergroth
