Tervepä terve. Toimituksen koillispainon viikkoniteet sidotaan tässä seuraavaksi.
***
Toivo elää. Viime vuoden myydyin kirja oli Mauri Kunnaksen uutuus, Koiramäen Suomen historia.
Jos tästä voi jotain päätellä niin sen, että lapsille luetaan ja lapset lukevat. Tärkeämpää ei voi olla.
Sivuhuomio on, että kuten laadukkaita lasten- ja nuortenkirjoja usein, Kunnaksia sopii selailla aikuistenkin.
Viime vuoden myyntilista julkistettiin viime viikolla. Jostain otti silmääni tieto, jonka mukaan kaikkien aikojen myydyin kirja Suomessa on sekin lapsille ja nuorille suunnattu, Harry Potter -sarjan teos.
Tietokirjapuolella kärkipäässä viime vuonna olivat elämäkerrat Jere Karalahdesta ja Pentti Linkolasta.
Puoli-ilkeästi tekisi mieli arvata, että kauhistelunhalu on joillekin syy tarttua näihin. Herrathan ovat olleet framilla muidenkin kuin varsinaisten ansioidensa takia. Arvostelujen mukaan tosin ainakin Linkola-kirja pysyy olennaisuuksissa, joten siunailemaan ei päästä ja hyvä niin.
Lukemista voi perustella vaikka millä, ja päivästä riippuu, mitä omaan reppuun kirjastoreissuilla päätyy.
Parhaimmillaan käy niin, että kirjan loppuminen saa aikaan suoranaisen kulttuurishokin; on palattava kotiin jostain ihan toisesta maailmasta.
Yhdeksi uhaksi lukemiselle on nähty pelit ja älylaitteet. Totta on, että kirjan lukeminen on toista maata kuin sovelluksesta toiseen säntäily ja muu hysteria.
Kokenutkin lukija menee joskus vipuun. Muutaman kerran on käynyt niin, että jos älypuhelin on ollut ulottuvilla, on tullut vilkaistua netistä, miltä vaikka joku kirjassa kuvailtu paikka näyttää.
Pari tällaista munausta opetti pitämään koko rakkineen riittävän kaukana lukusohvasta. Kyllä pää kirjan maisemat keksii silmien eteen, kun sille antaa luvan. Siitä on kyse ja se on hienoa.
***
Säistä ei enempää kuin että tätä lukiessa pakkanen on vaihtunut tuttuun ja turvalliseen vesikeliin.
Urheilusivulla voidaan raportoida sohjoismaiden mestaruuskisoista.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
