Tervepä terve. Toimituksen koilliskasinon viikkoarpa raaputetaan tässä seuraavaksi.
***
Rahauutisia tulee Turun takaa. Laitilassa on tehty valtuustoaloite paikallisrahan käyttöönottamisesta.
Ajatus pohjiltaan on jalo: paikallisrahan katsotaan olevan konsti paikallistalouden piristämiseksi. Kokeiluja tästä on tehty muuallakin.
Olennaista on, miksi paikallisrahaa kutsuttaisiin. Mielikuvituksettomin rahan nimihän on euro. Aika vähällä muuttelulla päästäisiin, jos nimi silti johdettaisiin paikannimestä. Ennen sanottiin, että ei ole pennin latia. Kohta ei pennin Laitila.
***
Loimaalla taas on pähkäilty, kuka pelasi sikäläisessä marketissa itselleen 90 miljoonaa.
Tämähän se on vakioaihe päiväunissa: mitä tekisi, jos rahaa tupsahtaisi tilille moinen summa.
Varmasti listalla olisi korkealla se, että hoitaisi omat ja lähipiirin velat pois alta. 90 miljoonasta jäisi silti valuuttaa täysin poskettomaan loppuelämäänkin.
Toisaalta raha ei tuo onnea, ja voipi olla niinkin, että 90 milliä tilillä on vähän hallitsematon mörkö. Muutama kymppimilli tilillä muuttaa elämän perusteet kerralla. Juuri, kun kaikki oli muuten niin mukavasti.
***
Radiossa tuumittiin aamuna eräänä, että hiihto se on iloiseksi tekevä harrastus.
Näin on. Koskaan en unohda niitä koulun kilpailuja, joissa viimeinen mutka ennen loppusuoraa oli yllätysjyrkkä.
Lopputulemana oli hiihtäjä yhdessä katajassa, toinen suksi jalassa ja toinen läheisessä männyssä.
Ohi hiihtäneissä tämä herätti tosiaan iloa, ellei jopa suoranaista riemua.
***
Olympiakisat ovat vauhdissa ja ensimmäisen kerran kauhisteltavaa saatiin jo ennen alkua. Kisakylässä oli jätetty asuntojen viimeistely vähän vaiheeseen ja urheilijat olivat saaneet itse tarttua itse moppeihin ja harjoihin.
Pistää miettimään, oliko tässä nyt syytä siihen, että curling-porukka ei menestynyt alkuun ihan odotetusti. Oli tuota ylikuntoa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
