– Olek sää ny onneline, ku uutisis simmot väitetti? Unski kysys Nikult.
–En ol ainaka parhalas, muu otta päähä niin pirust, vastas Niku.
–No mikä suu sit riiva?
–Noi sopeutusmiseläkke, mitä entise kansaerustaja nostava koko elämäs, vanhuseläkkesse saakka. Määki ole luullu, et niit makseta muutama vuas, mikä seeki o jo liikka, mut et koko ikäs, onneks meitil on simmone meria,ku kirjotta tommosist asjoist.
Ihmise nostava monen tuhane eläket joka kuukaus eikä kukkan kysy perä, et olek sää joskus jotta tyät eres hakenu.
–Sama ihmise laittiva tyättömil aktivointimalli, et jos ei kukka ol ottanu suu töihi, nii sult oteta viirestsarasteurost raha pois. Kui tommost törkeyt voi Suames ollakka.
–Eikös siäl nyy ol joku tyäryhmä, ku ruppe funterama, kummot sitä asja korjatais.
–Tyäryhmä juu, istuta mont kuukaut ja nosteta kova kokouspalkka. Sit tehrä jottan piäni liävenyksi, et saaran kansa hiljaseks. Mää olsin osanu ilma mittän kokouksi sano, et täst päiväst poikki kaik tommose järjettömä raha, ei markkaka enä. Sin samal luukul muitten tyättömien kans, näyttämä malli kummot se aktivimalli toimi, ku ite ova see suunnitelle. Kiva sitä o jotta harrasta, ku ei ol hualta huamisesta, raha tule reilusten tilil ja saa tehrä sitä mist ite tykkä.See o ihanteline olotila, mitä muut ihmine voi elämältäs orotta.
–See o vähä niinku muillaki eläkeläsil, sanos Unski.
–Ei ollenka, ei ollenka, ajattel ny hiuka. Kuin piänil eläkkeil mone kituttava ja aptekeis ja lääkäreis mene paljo raha. Ja vaik olsis aikka jottan kiva harrasta, nii on jo nii raihnane, ettei siit tul mittä. Meijänki muija innostus kansantanhust, mut ku siin mentti ympärs, nii hänel rupes pääst huippama, eikä kontikka ol enä entiseläs, ku niist leikkatti nee klihtuna.Ykski eläkeläine meinas ruveta taului maalama, mut ku käre tutisiva niin kovi nii ei siit sit tullu mittä.
– Nii et siit tul vaa sitä nykytairet, nauroi Unski
–Mut noi kansaerustaja saava ne eläkkes vaik ova parhas iäsäs ja voimisas, kelppa siin harrasta. Kuvitteles, et jos vaik joku entine polis mensis kysymä töit ja käviski simmone vahink, et sanotais, et juu tääl olsiski sul hommi. Hää jourusis öisin kuskama juapoi ja päivisin seisoma tiänposkes vahtimas ylinopeuksi.
–Palkka puttosis ainaki pualel, nii kyl siin on paras olla vaa hyvi hissuksis, ettei kukkan tul mittän tyät tarjoma ja nosta hyvä eläket. Voi jeekal, et mul otta päähä.
–Koitas rauhottu, ettes saa mittän laaki. Kyl meekki täs aika hyvin pärjtätä, rauhottel Unski.
Niku vet pipo silmis saakka päähäsäs ja läks kottisas. Ol sää vaa onneline, ku sul on kaapi täys ruakka ja lämmyne tupa, morjensta vaa , nährä jos ei sokjaks tulla.
Mantar
