Tervepä terve. Toimituksen koillisklinikan viikkotikit ommellaan tässä seuraavaksi.
***
Pakinanikkarin homma on joskus kuin kalafilettä tilaisi: joku muu on hoitanut perkauksen.
Jäipä tuossa näet mieleen kieppumaan muiden eli Ylen juttu siitä, mitkä ovat vaarallisimmat eläimet. Uutisen pohjaksi oli ruodittu Tilastokeskuksen aineistoa.
Kärjessä ovat hirvet, hevoset, ampiaiset ja koirat. Hirvet tekevät tuhoa liikenteessä, ampiaiset pistämällä ja hevoset potkaisemalla.
Eihän näitä kannata ylen määrin kavahtaa; esimerkiksi yhtä kohtalokkaasti päättynyttä hevosenpotkua kohden on kasapäin kohtaamisia, jotka eivät päättyneet huonosti.
Koirien osuus pisti miettimään. Hetkeen ei ole raportoitu siitä, että joku ihminen olisi saanut koiran hampaista suuria vammoja. Sen sijaan viime päiviltä on tullut vastaan pari uutista siitä, miten koirat ovat käyneet kanssaeläinten kimppuun: sekä Paimiossa että Ruissalossa uhriksi jäi lampaita.
No, koirathan ovat pääosin kivoja. Itselle tutuimpia ja mieluisimpia ovat olleet ne melkein syntymälussukat hurtat, joiden ainoa vaara on siinä, että murtovaras voi niihin kompastua pimeässä. Tästä vinkkelistä taipumus käydä jonkin päälle tuntuu vieraalta.
Toista ääripäätä on myös pakko arvostaa: tärkeisiin tehtäviin koulittuja pelastuskoiria, diabeteskoiria, opaskoiria, tullin koiria ja muita. Tuntuma on, että näiden karvakorvien käytös on moitteetonta vapaallakin.
Vaan sitten taitaa olla vielä joukko väliinputoajia; koiria ja omistajia, jotka tarvitsisivat koulutuksensa. Ituhipin tittelin tässä varmaan saa, kun tuumii, että yhdenkään kotikoiran ei pitäisi käydä minkään kimppuun – ei maisemanhoitolampaan eikä pihaan tulevan oravan. Eikä yhdenkään omistajan pitää koiraa vapaana siellä missä ei saisi.
Ehkä raatelu-uutiset kertovat jotain ajasta, jota leimaa pirullinen tarve saada kaikkea ja äkkiä. Erikoista rotua pitää koiran oleman ja se on saatava heti. Koulutuksessa kuitenkin on kyse pidemmästä jobista kuin uuden puhelimen käyttöönotossa. Väkisin tulee mieleen, että kolmen koliikkivauvan ja omakotityömaan jatkoksi olisi joskus hyvä ottaa vain se uusi puhelin. Tilastokärjen muutosta tässä haetaan, ei sen hullumpaa.
***
Kaupungintalolla on kauan toivottu sitä, mikä huomenna tapahtuu. Salon voidaan sanoa nousevan, eikä vaan Salossa. Juhannussellaisen siis. Sen lisäksi saloissa on siniristilippuja. Samoin tangoissa, jotka tunnetusti myös kaihoa soivat kesäiltaan. Moni ottanee juhannusta vastaan tangoissa, paitsi tietysti osa porukkaa ihan seipäässä.
***
Turvallista juhannusta.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
