Tervepä terve. Toimituksen koilliskirpparin viikkolöydöt tehdään tässä seuraavaksi.
***
Teemaviikot tietävät paikkansa. Viime viikollahan vietettiin hävikkiviikkoa.
No, tästä on purnattu ennenkin, esimerkiksi siitä, miten surutta moni antaa heittää ruokaa pois buffet-ravintolassa. Fiksuus jää, kun on maksettu sapuskasta könttäsumma etukäteen.
Taannoin katkesi muutama suoni silmistä muun kertakäyttöajattelun kanssa. Sunnuntaina hajosi puhelimen suojakotelo: muovi murtui eikä laite pysy kuoressaan. Siispä tutkimaan mistä uuden saisi hankittua, ilman koteloa kun laite tärväytyy hetkessä.
Eipä tämä niin vain käy; useampi liike möi ei-oota. Sohvan toisesta päästä tiedotettiin, että voi olla, että noin vanhaan laitteeseen ei enää oikein saa kuoria.
Tässä kohdassa kiristyi pari valtasuontakin. Vekotin on nelivuotias ja toimii. Tämäkö nyt olisi niin vanha, että siihen ei suojusta saa. Ihan kuin kymmenvuotias perheauto, johon ei saa talvirenkaita.
Tässähän tulee vaikeus siitä, mihin suuntaan pitäisi kallistua. Toisaalta pitäisi lajtella muovia ja vastustaa litiumkaivoksia ja olla kestävä, toisaalta vahvana kaikuu sävel siitä ajatuksesta, että uuden puhelimen ostaminen ihan vaan ostamisen ilosta on ihan okei. Totta on, että monelle puhelin tuntuu olevan jo minuuden jatke, mutta joka ajassahan on hassutuksensa.
No, nettikaupoissa on kuorivalikoimaakin. Ehkä tämä on ikäpolviasiakin, kun etsiminen ja tilaaminen netistä ja noutaminen postista tuntuu työläämmältä kuin saman varusteen lunastaminen jostain kaupasta työmatkalla.
Tarinalla on onnellinen välitilinpäätös: lopulta kuoria löytyi erään kaupan varastosta ja liike sattuu vielä matkan varrelle. Sitä odotellessa löytyi maalarinteippiä. 30 sentillä tätä mainiota tuotetta kotelon sai harsittua kokoon. Koristeelliseksi ratkaisua ei voi sanoa, mutta arkisen puhelimen somistaminen nyt muutenkin on vähän kuin liimaisi siirtokuvia paistinpannuun.
***
Kestokina kellojen siirrosta on päättymässä sekin; mahdollista on, että kesä- ja talviajan välillä sukkuloinnista tulee loppu.
Riittääpä tuota kanniskelua silti. Jossain luki, että asuntoasioistaan huutia saanut kansanedustaja Toivola siirtää kirjansa Helsinkiin. Pihatyöosastomme suosittaa kottikärryä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
