.Tervepä terve. Toimituksen viikkovuosikerrat selataan hiirenkorville tässä seuraavaksi.
***
Sitähän on monenlaista tapaa ilmoittaa jostain erikoisesta. Puhutaan, että tämä on maailman kahdeksas ihme tai että pitää vetää rasti seinään.
Tässä saa kohta hankkia uuden liitupaketin, kun viime viikonkin havaintoja miettii. Torstaina joku todella noudatti tietyömaalle asetettua poikkeavaa nopeusrajoitusta ja lauantaina näin, miten joku käveli kadulla katse luotuna kädessä olevaan esineeseen. Kyseessä oli kirja.
***
Arjen historia kiehtoo aina. Juhlakuvat eivät kiinnosta jälkikäteen ketään, mutta vuosien päästäkin herättää tunteita tuiki tavallisesta spagetinkeittotilanteesta otettu räpsy. Tämä tuli mieleen juuri ennen sitä tietyömaata, kun viereiselle kaistalle sattui aito Lada, se kantikas ja takavetoinen. Edellisestä havainnosta on tosi kauan. Nuoremmille voidaan kertoa, että kyseessä oli neuvostoliittolaisvalmisteinen ajoneuvo, omaa sukua Fiat.
Näinä aikoina sitä ei ihan koko sydämellä kehtaa sanoa innostuvansa autoista; järkevä pitäisi olla, vaikka omakin kiesi on pitkälti mielikuvien pohjalta valittu. Yhtä kaikki Ladan näkeminen pitkästä aikaa toi jotain samaa mieleen kuin se spagettikuva. Pitkälle 80-luvulle asti maisema koko maassa oli kuin Pohjanmaalla: Ladoilta ei voinut välttyä.
Tässä kohdassa on aukko sivistyksessä ja on pakko myöntää, että en ole koskaan Ladaa ajanut enkä ollut kai kyydissäkään. Neuvostoliittolainen kapine saattoi olla joskus yhtä paljon kannanotto kuin halpa auto, jos se nyt kovin erinomainen oli kumpanakaan. Niin poliittista oli aika joskus, että kuulopuheiden mukaan joillekin työmaille ei ollut mieluusti asiaa kuin itäautolla. Yhtä kaikki Ladalla ajoi moni.
No, tämä sai miettimään sitä muuta kalustoa, millä isät ja äidit joskus 35 vuotta sitten ajelivat. Olipa vehje japanilainen tai italialainen, se joka tapauksessa on jotain muuta kuin tämän päivän koslat; karu ja koruton, miksei epämukavakin. Jotenkin sitä toivoo, että arjen historiaa tälläkin alalla olisi säilötty entistäkin enemmän. Pikku lenkki takavuosien perheautossa voisi olla yhtäläinen muistimatka lapsuuteen kuin lapsuuden ajan levyjen kuuntelu. Kasikolmonen Sierra on toimiva aikakone siinä kuin Aatsipoppaa.
***
Mitä autoihin muuten tulee, tämä kevät tyrmää autokuumeen sellaisenaan. Uutta peliä ei tarvitse ostaa, kun sopivasti puun alle jätetty eilen tumma auto onkin tänään keltainen. Siitepölyssä on puolensa ja sitten se toinen puolensa, jota ei kai paraskaan tabletti aina paranna. Italiassahan määrätään tiemmä vaivoihin sitä sellaista pestolääkitystä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
