Tervepä terve. Toimituksen koillisselän viikkohavainnot kirjataan tässä seuraavaksi.
***
Ei voi kuin jatkaa vanhan natsasta ja armeijaslangissahan nimenomaan vanhoilla saattaa olla natsat.
Viime viikolla tällä palstalla kerrottiin koittavasta minilomasta. Se on nyt takana ja taas opittiin, että vaikka on nautinto olla tavoittamattomissa, kannattaa joskus pieni takaportti jättää.
Kävi näet niin, että saareen saapumisen jälkeen alkoi tulla viestejä pullonokkadelfiineistä merenselällä Taalintehtaan edustalla, käytännöllisesti katsoen takapihalla siis. Seuraavan päivän kävely vähemmän yllättäen vei samaisen selän rannalle mutta havaintoja ei nyt kertynyt. Sitähän taas ei kukaan tiedä, miten kauan mokomat näillä kulmin polskivat, joten seurantaa jatketaan.
Kieltämättä oli muuten metkaa huomata olevansa ihan valtakunnan uutisten keskipisteessä, kuitenkin ilman omaa havaintoa uutisaiheesta. Kotilahdesta tehty havainto elämöinnistä rantavesissä oli eväkkään sijaan hyväkäs.
***
Niin kävi kuin arvelin. Alkuviikon uutiset kertoivat, että varhaisperuna ei myy kuin yleensä: perinteisesti uutta pottua on hankittu valmistujaisiin, mutta kun niitä nyt ei järjestetä, jäävät Timot laariin.
Tämä lisätään listalle yli hilseen menevistä asioista. Että mikä piru estää syömästä oikein juhlavasti ihan omalla porukalla, peijakastako siihen puolta sukua tarvitaan. Pottu poikineen kaupasta mukaan, kattilaan ja menoksi.
Huolensa lie muillakin kuin viljelijöillä. Miten mahtaa olla käynyt kauppa niitä liukkaita serviettejä valmistavilla tehtailla. Perinnehän edellyttää, että valmistujaisissa pasteijan rasvoittamia sormia pitää yrittää pyyhkiä nimenomaan kelvottomilla lautasliinoilla, samalla nahkasohvan imussa lelluen selkä hiessä ja kahvikuppi käsinojalla valmiina putoamaan.
Juhlasimulaattorin rakentaminen muuten alkaa sillä, että asunto lämmitetään 57-asteiseksi ja tuuletusikkunat naulataan varmuudeksi kiinni. Sukulaisten puuttuessa voi suurena päivänä soittaa jonkun tositeeveeohjelman ääniraitaa, jossa on enemmän höpinää kuin asiaa. Teho on sama, mutta telkkari vaikenee napista painamalla.
Siivottavaa jää muutenkin vähemmän; jonkun kahvikupin voi näön vuoksi särkeä itse ja vekslata autolla pihanurmen perunamaaksi kuin Ranuan-sedän pysäköinnin jäljiltä. Ensi keväänä niillä vaoilla voi taas jo tehdä tiliä.
***
Joskus sopivat algoritmit kohdalleen tai sellaiset. Tiistaina tuli kysyttyä sitäkin, että miten nyt ravintoloissa, kun asiakaspaikkojen määrä pitää puolittaa. Kotimatkalla radiosta tuli Carolan kappale Rakkauden jälkeen. Se, jonka sanat alkavat “Ei väli pöytien lie pitkäkään…”
Kyllä muuten on.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
