Näin se käy: Tanja Virtanen pilkkoo omenoita, Satu Kaukiainen survoo kasviksia ja Arja Kemppaisen tehtävänä on kaataa oikea määrä suolaa kerrosten väliin.
Tuohikotoon tulijaa tervehti tiistai-iltana jokseenkin herkullinen tuoksu keittiön suunnasta.
Tuohittua voisi kutsua ruokaisaksi kyläksi. Kyläyhdistys on pitänyt ravintolapäivää useaan otteeseen, kylässä on ideoitu niin oma Tuohittu-leivos kuin limppukin ja syksyä kohti mentäessä tekeminen jatkuu vaan: nyt purkkeihin ja pulloihin säilötään loppukesän satoa.
–Yksi erä punasipulihillokettakin tehtiin ja se taisi jo mennä, harmitteli yhdistyksen sihteeri Tanja Virtanen, tiistaina omenanpilkkomisvuoroon päätynyt.
Tiistaina purnukoiden rivi kertoi siitä, mitä muuta on tehty: esimerkiksi kurkkupikkelsiä, paprikahilloketta ja kurpitsahilloa sekä kesäkurpitsahilloa, joka saa makua mintusta ja sitruunasta. Neljän naisen ahkera joukko sai keksiä lähes kilpaa ruokia, joiden lisukkeeksi sitä voisi käyttää: puuron päälle, kääretortun väliin, letun päälle ja miksei jätskiinkin, puntaroivat Virtasen lisäksi Arja Kemppainen, Satu Kaukiainen ja Marja Kyrölä.
Ruoan lisäksi tuohittulaiset ovat liikkuvaa väkeä: kylätalo Tuohikodon pihalla on ulkojumppavälineet, sisällä lisää varusteita ja ryhmätkin pyörivät. Tosin tiistaina tuumittiin, että fermentoitujen kasvisten tekeminen käy kuntoilusta sekin: tekeminen oli vähän kuin hapankaalin valmistaminen. Purkkiin laskettiin kerroksittain kaalia, suolaa, porkkanaa, ruusukaaleja, omenaa, valkosipulia ja kukkakaalia ja välissä puserrettiin nuijalla käsivoimia säästelemättä niin, että kaalista mehu irtoaa ja käyminen pääsee alkuun.
Kyseessä on vanha säilömisen tapa ja maitohappokäymisellä tehdyt herkut ovat hyväksi vatsallekin, muistuttaa Kaukiainen.
Koko juttu 24.9.lehdessä.
