Paneudutaan ensin leipäpuoleen. Nimimerkki ”76-vuotias” julistaa tekstarissaan (PsL 42), että me vanhat haluamme tuoretta leipää. Sen saanti kun on koronasuositusten takia vähän vaikeutunut.
Henkilökohtaisesti tämä voi olla nimimerkille ongelma. Yleisesti ottaen hieman vanhemmallakin leivällä kyllä pärjää. Meidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että maassamme on nyt riittävästi monipuolista ruokaa. Aina näin ei ole ollut. Nimimerkin syntymän aikoihinkin elettiin varsin niukkoja vuosia.
Suosittelen 76-vuotiaalle, ja miksei muillekin, jos ovat perusterveitä, kokeilemaan viikon verran, miten pärjää sota-ajan korttiannoksilla. Kahvinjuojille vihjeeksi: hyvää vastiketta saa voikukanjuurista. Tämä opettaa ainakin sen, että nälkä on hyvä särvin.
Samassa lehdessä on Jarmo Markkasen sienikuva ja kehotus sienimetsään menosta. Joku, jolla on ynnäpää, on laskenut, että marja- ja sienisadon rahallinen arvo on yhtä suuri kuin metsän kasvun. On kansallinen häpeä, että näistä luonnontuotteista kerätään vain rahtunen. Mustikoita tuodaan maahamme ainakin Chilestä ja Kanadasta sekä kangasrouskuja Ranskasta.
Harva se päivä meitä kehotetaan terveydellisistä syistä syömään marjoja. Sienistä puhutaan harvemmin.
Jokainen, minut lähemmin tuntee, tietää että olen sienihullu ja sopivasti muutenkin. Tällainen villitys alkoi joskus 1930-luvun alkupuolella, kun pienenä räkänokkana rohkenin mennä tarjoamaan tohtori Bremerille löytämiäni korvasieniä. Kaupat syntyivät, samoin sopimus. Bremer halusi ostaa kaikki korvasienet, keltasienet ja lampaankäävät, jotka löydän. Tätä jatkui muutaman kesän. Tuolloin olin rikas mies ja ostin itselleni polkupyöränkin.
Tämän jälkeen on tullut käytyä sienessä milloin enemmän, milloin vähemmän. Viimeiset 50-60 vuotta kuitenkin niin paljon, että sieniä on syöty päivittäin.
Ravitsemuspuolella on menossa aina joku vouhotus. Nyt punainen liha on terveysriski. Lisäksi nautojen ruoansulatus tuottaa metaania, joka aiheuttaa ilmaston lämpenemistä. Sanomatta jää, että kaikki eloperäinen aine, joka mätänee hapettomassa tilassa, tuottaa metaania. Rutkasti ympäristö- ja terveyshaittoja voi vähentää nollaamalla ruokahävikin ja lopettamalla ylensyömisen. Sienten käytöllä voi vähentää lihankulutusta.
Nykyään on muotia myös kasvissyönti. Sienistä löytyy varmasti apua tämänkin touhun harrastajille. Täytyy vain ottaa huomioon, että viljeltyjen sienten ravintoarvot ovat huonommat kuin metsäsienten.
Ostin kerran tehdasvalmisteista sienikeittoa. Siinä oli neljätoista lisä- ja säilöntäainemerkintää ja kerta-annoksessa suolaa 2,7g. Vastaavat luvut kotitekoisessa ovat 0 ja noin 1 g.
Sientenkeruuohjeita löytyy mielin määrin. Tateista on kuitenkin helppo aloittaa. Näillä main ei juurikaan ennen tatteihin koskettu. Tutustuin näihin sota-aikana evakkomies Pitkäsen opastuksella. Hän tunsi tatit, minä metsät.
Nykyään kehotetaan käyttämään ravinnoksi monenlaisia ötököitä. Pitkänen ymmärsi tuon jo silloin kauan sitten, kun joku toukka tatteja paistaesa yritti karata pannulta. Pitkänen työnsi karkulaisen puukonkärjellä ja tokaisi: kah, mihin sie oot matkal.
Lauri Helle
