Tervepä terve. Toimituksen koillistilastokeskuksen viikkosää kirjataan tässä seuraavaksi.
***
Muuhun nimittäin ei voi luottaa sään suhteen kuin tilastoihin.
Muistikuvat ovat mitä ovat, pitipä muistaa säätiloja tai edes sitä, minä vuonna mitäkin on tapahtunut. Matka joulunviettoon tulipalopakkasessa saattoi tapahtua neljä tai kuusi vuotta sitten.
Tämä nyt tuli mieleeni Facebookin ihmemaailmasta. Palvelu muistuttaa milloin mistäkin tasan niin ja niin monta vuotta sitten tehdystä julkaisusta.
Vastikään tuli vastaan Kirjakkalan kylässä ottamani kuva riitteisestä järvestä. Lunttaamatta olisin väittänyt, että siitä on aikaa päivälleen vuosi, mutta todisteiden mukaan onkin kolme. Sitä paitsi se vaan todistaa, että eivät ole vuodet veljeksiä. Tätä syksyä on menty jo joulukuuhun mutta etelän järviä paksumpi jääkerros löytyy huolellisestikin hoidetun pakastimen seiniltä.
Noin muuten tien päällä tulee oltua kohtuuttoman paljon, ottipa asian henkilökohtaisen talouden, ympäristön tai selkäterveyden näkökulmasta. Viime päivinä liikenteessä viihtymistä ovat edistäneet olosuhteet. Maailmassahan on tiettyjä asioita, joiden on hyvä olla rutikuivia. Kuohujuomien, huumorin, välipohjan ja ajokelin.
***
Sitten on tuo korona ja maskiasiat. Pakinan tyylilajiin ei sovi vakavasti ottaminen, mutta sen verran on sanottava tosissaan, että edelleenkään ihan kaikki eivät ota tautia tosissaan. Mennä viipotetaan pitkin maailmaa, vaikka miten olisi nokka tukossa ja ryittää ja vaikka sitä on korostettu vain kohta vuoden ajan vähän joka välineessä, että silloinpa pitäisi pysyä kotona.
Mutta tämä maski. Koilliskulmassakin käyttöön on totuteltu. Ja ei, ei sitä mitenkään ilokseen käytä. Jo ennestään mumisten puhuva tekee itsensä maskilla lopullisesti käsittämättömäksi mutta toisaalta kaikki eivät tunnista joten käsittämätön vaimea solkotus voi mennä jonkun muunkin piikkiin.
Paljon riippuu tilanteestakin se, miltä maskin käyttö tuntuu. Suunnittelematon koko viikon ruokien ostoskeikka joka tapauksessa on suoritus sinänsä ja siinä rätti on enää lisäriesa muun päälle. Mitään järkeä ei taas ole siinä, että pienessä kaupassa asioidessa suojaimesta tinkii helpommin kuin isossa.
Varsinainen sisällä tapahtuva vapaa-ajantekeminen eli esimerkiksi kirjastokäynnit ovat sen sortin kivaa tekemistä, joissa suojus kiusaa jotenkin enemmän, mutta mieluummin maskin kanssa sisällä kirjastossa kuin lukitun oven takana kadulla. Tätä luettaessa tiedetään sekin, miten uudet suositukset tähän harrastukseen purevat.
Yhtä kaikki totuttelu tapahtui tietysti purnaamisen jälkeen, vaikka miten pitäisi osata olla vastuullinen.
Vaan kas. Arvonnasta tuli voittona oikein tyylikäs musta maski käytettäväksi ja se oli naamalla kaupassa ensin kerran, sitten toisen ja kohta kolmannenkin.
Kävi vähän kuin pyöräilykypärän kanssa: kerran tuntui hullulta mutta nyt jo miettii, miten sitä ennen osasi ilman ollakaan ja lähteekö henki jos en käytä.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
