Tervepä terve. Toimituksen koillisviiman viikkovilut kärsitään tässä seuraavaksi.
***
Totta on sekin, että vaikutteita voi saada suuntaan jos toiseen. Tässä eräänä iltana tuli telkkarista dokumentti arkeologisista kaivauksista, ja ei mennyt kuin vartti kun samaa harjoitettiin seinän toisella puolella eteisessä.
Alkoi nimittäin siivouskomeron perkaaminen.
Kevätsiivous se on monen talouden keväthupi ja näemmä meilläkin. Jos toimi ei lähtökohtaisesti muuten innosta, niin ainakin saa nauraa makeasti itselleen.
Hyvä ohjenuora taloudenpitoon on yleensä ollut, että hiukan sekaista saa kotona olla mutta ei likaista. Kirjapinon vinous ei haittaa mitään, mutta huolella liisteröidyn vessanpytyn tapauksessa peli on menetetty.
Rima väpättää siinä kohtaa, kun siivouskomeron hyllyltä saa kerätä kierrätykseen pikkuämpärillisen palaneita polttimoita, toisen jo ammoin tyhjenneitä paristoja ja muuta, minkä taltioimiseen on ajanut silkka laiskuus.
Toisaalta tässä tarjoutuu mahdollisuus hauskoihin seurapeleihin: voi arvuutella esimerkiksi, mistähän vehkeestä on jäänyt mikäkin vanha kaukosäädin ja oliko tämä metallinen niveltanko nyt sitten mistä.
Ilmeisesti tyhjä tila on vähän kuin raha: käyttöä sille on aina. Jos jostain jää viitonen yli, sille kyllä on reikänsä. Jos kotona/autossa/liiterissä/veneessä/jossain muussa hallinnassa olevassa tilassa on joku tyhjä kolo, sinne kyllä alkaa kertyä jotain.
Muistan nähneeni sellaisenkin sananmukaisesti roskaohjelman, jossa seurailtiin roskien keskellä elävien ihmisten pelastamista. Sairauden puolellehan se menee, jos joka tyhjä jätskipakettikin on muisto, josta ei voi luopua. Ihan terveenä ei voi pitää moisen ohjelman tekemistäkään.
Jätskipakettiasteelle harva pääsee, mutta selvää on, että harvassa ovat ne ihmiset, joiden kotoa ei mitään tuikitarpeetonta löytyisi. Roska on roskaa, mutta sen seassa on helmiä kuten esimerkiksi eräästä laatikosta löytyneet muistitikut, jotka sananmukaisesti kantavat muistoja mukanaan. Kuten otokset eräistä juhlista, joista harva muisti tuoreeltaan mitään ja nyt vielä vähemmän, mutta tikulla oli säälimättömästi tallella se, mitä tuolloin tapahtui.
Ja tämä taas kertoo vain aikojen kulumisesta: kuvat on otettu vielä oikein kameralla, tallennettu tietokoneelle ja siitä muistitikulle. Älypuhelin kädessä syntyneet pyörittelevät tässä kohdassa päätään.
Samaan jo historialta haisevaan sarjaan kuuluvat arkistojen cd-levyt ja dvd:t, joiden soittamiseen on harvassa talossa enää mitään vekotinta.
Mutta tämähän nyt on vielä helppoa siivousta; sen kun kantaa roinaa jätekatokseen. Varsinaista työvälineistöä ei tarvita, eikä suojavarustusta. Lähinnä suojautumista tarvitaan ensi lauantaina, jolloin ohjelmassa tiemmä on vaatehuoneen raivaus ja varjelusta kaipaavat ennen muuta naapurit. Viisas nimittäin tietysti kokeilee vuosikausia kaapin perällä olleiden vaatteiden sopivuutta ja siinä se onkin sellainen toimi, että parasta vetää verhot kiinni että sisään kurkistelevat eivät hengiltä tikahdu.
***
Sellainenkin uutinen otti silmään, että laskennoissa on selvitetty, miten menee lintukannoilla.
Parempi tosin se kuin virkavalta kannoilla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
