Laineiden suvi

Tervepä terve. Toimituksen koillisrannan viikkomainingit mitataan tässä seuraavaksi.
***
Tässä eräänä aamuna kuultiin kotonamme tuskastunut tokaisu siitä, että koskahan tulee aamu, jolloin lehdessä tai aamutelkkarissa ei ole sanaakaan koronasta.
Sepä se, semminkin kun ei riitä pelkkä peruskorona vaan on varianttia ja ties miten monetta aaltoa.
Noin muutenkin aallot ovat olleet kesän teema. Yksi kiepaus vei esimerkiksi tutustumaan Alvar Aallon kotitaloon, mikä toki oli mielenkiintoinen ja kuvia kodikkaampi rakennus, kuten Aallot aina. Jälkikäteen pisti miettimään, että viihtyvyys syntyy muusta kuin kuuden metrin huonekorkeudesta tai kiiltävästä kivestä, esimerkiksi siitä, että talo sovitetaan paikkaansa eikä vain tiputeta keskelle peltoa.
Ilahduttavaa liikenne on ollut radioaalloilla. Sen verran voi kehua kilpailijaa, että usutetaan kuuntelemaan Armi Aavikosta kertovaa sarjaa Yle Areenasta. Siinäpä mallikas teos kaikin puolin, ja kuka ties vanha ja kunniakas kuunnelmakulttuuri saisi tästä uutta puhtia.
Jokunen päivä tuli seurailtua myös Saaristomeren aalloilla vesiliikennettä. Vesiskoottereita ei käsitellä tässä luvussa; kahdeksikon pörrääminen muuten hiljaisessa ympäristössä ei ole liikennettä vaan meluhaitta.
Jos ovat kulkuneuvot paisuneet niin, että vanhat parkkiruudut eivät riitä tämän päivän maasturinmöhköille, niin samaa vikaa on merelläkin. Satamista tutuin eli Taalintehdas sai kesäksi peninkulman verran uutta laituria ja se tietysti kertoo paitsi paattien määrän kasvusta, myös niiden pullistumisesta. Yli kolmen vuosikymmenen piipahtelun jälkeen kylässä metkasti tuli kaiken uudenkiiltävän keskellä tänä kesänä hiukan vieras olo.
Noin muutenhan vesillä oikeastaan tarvitaan parkkiruutuja vain tietynlaisille purjealuksille, jos asiaa niin miettii.
Joskus tunnettiin hyvän merimiestavan käsite. Sana on vanhentunut sikäli, että vesillä liikkuu joka sukupuolta, mutta muiden huomioinnista oli kyse.
Kesältä voidaan nostaa esiin aallonomaisesti pari tapausta. Esimerkiksi teollisuushallin kokoista matkavenettä ei ole pakko kiihdyttää täyteen laukkaan heti nopeusrajoitusalueen päätyttyä, jos näkee, että lähellä on tulossa vastaan pieniä veneitä, joista katsoen ison veneen aallot ovat lähinnä juoksuhautoja.
Tai jos näkee, että kaislikon reunassa lisätään perämoottoriin öljyä, paikan voi kiertää kauempaa tai hidastaa. Tilanteen päällä olon näkee esimerkiksi siitä, että konekoppa on auki ja kourassa öljypullo ja hampaissakin ehkä jotain. Pariakaan keikausta ei siinä tilanteessa kaivata. Värikästä pitäisi syödä, mutta kirkkaankeltaisen Yamaha-öljykorkin nielaisu ei ollut se, mistä ajattelin aloittaa.
Siis jos jotain kaivataan niin malttia. Ehkä tähän auttaisi se, että entistä useampi kävisi viskinmaistajaisissa. Jäisi moni paatti laituriin, kun olisi kipattu viisikin single malttia.
Noin muuten keskustelu monipaikkaisuudesta on saavuttanut koilliskulman. Edelleen tuntuu siltä, että kroppa on toimituksessa mutta pää muualla.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi