Tervepä terve. Toimituksen koilliskirjaston viikkolainaukset uusitaan tässä seuraavaksi.
***
Harvoinpa omalla kohdalla on purnattavaa kunnan palveluista. Vettä tulee hanasta ja katuvalot palavat. Ja jos kehittämisidea tulee, se yleensä tekeytyy tarpeettomaksi.
Niin kuin se, että piti huomauttaa huumorilehti Pahkasikoja olevan kauhean vähän kirjastoissa.
Sitten eksyin eräällekin koronakriittisten sivustolle ja eipä niitä lehtiä nyt oikeastaan olekaan enää niin tarvis.
***
Muutenhan tämä on paluun ja luopumisen aikaa. Abba julkaisi kaksi uutta kappaletta ja lisääkin on tulossa. Jos sävellyskynä on terävä, niin voisi kai vahingollisempaakin eläkeläisnelikko harrastaa.
Urheilupuolelta taas tämä Räikkönen totesi, että tämä oli tässä. Näinköhän sitä ympyränajovuosien jälkeen olisi suoran tien vuoro. Tai mitä lie sitten mies keksivä hengenpitimikseen.
***
Päivää lukutaitopäivän jälkeen lukuasiaa on hyvä pitää esillä. Elämä ilman kirjoja olisi liian kauhea kuviteltavaksi ja elämä ilman lukutaitoa mahdoton. Varsinaista lukutaitoahan ei vielä ole se, että selviää kauppalistasta, mutta ihan lukutaidoton ei toisaalta osaa edes kertoa, millä kadulla seisoo. Lukutaidoton lienee kuin telikärry auton perässä: perässävedettävä, jonka voi pistää liian raskaisiin töihin.
Monella sohvalla kirja häviää somelle. Somessa on puolensa, mutta kovin usein sisältö on joutavaa soopaa, mikä ei vie pois arjesta, vaikka sitä kai moni sohvannurkassaan toivoo. Kirjan kanssa pääsisi milloin minnekin.
Tästä taas tulee mieleen eräs suoratoistopalvelujen mainos, joka on höhlä. Siinä porukka ajelee järven rantaan ja loppukuvassa katselee luonnon sijasta ruutua.
Kirjastoillahan muuten on jotain yhteistä valintamyymälän kanssa. Tiskillä vilahtaa kortti, sortimenttiin saa tutustua ajan kanssa, valikoimaa on hyllykilometreittäin ja aukioloajat ovat monesti vallan pitkät.
Tässä eräänä päivänä alkoi hymyilyttää se, mitä oli kirjastosta mukaan tarttunut: yllättävän paksu teos Espoon arkkitehtuurista, pari albumia sarjakuvia, Kati Tervon lehtikolumneja, kaksi julmaa dekkaria ja pari mainiota esimerkkiä kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Mieleen kannattaa painaa nimet Mikko Kalajoki ja Samuli Laiho.
Kauppapuolella tätä päivää on kohdennettu mainonta, mikä on sosiaalisen median käyttäjille tuttu juttu. Haepa tietoa kahviloista tai siitä, mistä saa polkupyörään ketjut, ja jo kohta on ruutu täynnä kahvila- ja kettinkimainoksia. Kukaties kahvilaketjujenkin, joka ovat harmillisesti syöneet pienyrittäjien leipää. Tai siis kahvileipää.
Vaan vielä ei omaan silmään ole napannut tämmöinen kirjastomaailmasta. Lainaushistoriansa saa tietää, mutta vielä ei tule sosiaalisen median sivuille tai sähköpostiin tai kirjaston verkkosivulle täkyjä siitä, mitä juuri sinun kannattaisi juuri nyt lainata.
Ja pistää miettimään, mitä tekoäly viime viikkojenkin lainaushistorian perusteella suosittelisi. Jotain agraariyhteisöön sijoittuvaa puujaloin kerrottua pornoilua varmaan, mutta onneksi napakassa mitassa ja tyylikkäässä talossa.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
