Skip to main content

Kirkonkylän koirat viihtyvät lenkkipoluilla

Tunnin kävelylenkki Perniön kirkonkylässä tai Melassuon maastoissa tietää keskimäärin kahta kohtaamista koiran kanssa.

Neljällä lenkillä vastaani tuli kaiken kokoisia ja näköisiä karvakuonoja pikkuruisesta chihuahuasta 70-kiloiseen leonberginkoiraan.

Koiran koosta ja persoonasta riippumatta yksi asia on yhteinen: rakas lemmikki on omistajalleen “hän” eikä “se”.

 

Koiran elämä on mukavaa.

 

Maisa

Asun: Niittyvillantiellä

Rotu: Lähinnä tiibetinspanieli, mutta myös vähän monirotuisutta. Isäni on puhdas tiibetinspanieli, äidissä myös collieta mukana.

Ikä: Kaksi vuotta heinäkuun lopussa.

Luonne: Olen utelias, itsepäinen, hellyydenkipeä, lempeä ja sopeutuvainen.

Lempilenkki: Melassuon kuntoradat, ja siellä useimmiten pisin lenkki.

Lempilepopaikka: Emännän sänky yöllä. Sohvakin kelpaa.

Lempiharrastus: Pallo on ehdoton! Heti aamusta pitää sen kanssa leikkiä.

Lempiruoka: Kana ja kala kypsennettynä ovat hyviä. Mutta ei niitä juuri arkisin saa, silloin vaan näitä koiranpapuja eli kuivaruokaa.

 

Tutuilla poluilla on kiva lenkkeillä

Bobi

Asun: Tammitiellä

Rotu: Lyhytkarvainen chihuahua

Ikä: 11 kuukautta

Luonne: Olen kiltti, utelias, mutta kuitenkin vähän arka. Minulla on iso ego. Haukun isoille koirille ja ohi ajaville autoille!

Lempilenkki: Noin 30 minuttia Melassuon mäen teitä, kahdesta kolmeen kilometriä.

Lempilepopaikka: Sohva

Lempiharrastus: Vähän hakusessa vielä, koska olen niin nuori. Emännän käden kanssa tykkään leikkiä, ja sitten vähän murisen.

Lempiruoka: Herkkutikut varmaan! Nyt olen harmittavasti kärsinyt vähän ruokahaluttomuudesta, johtuu kai tästä helteestä.

 

Lisää juttua koirista tämän päivän lehdessä! 

 

Oikaisu: Lehdessä suloisen chihuahuan nimi oli väärin. Tammitiellä lenkkeilevän koiran nimi on Bobi eikä Nova. 

Jaa artikkeli:
ASDF