Tervepä terve. Toimituksen länsiosaston viikkokuuri määrätään tässä seuraavaksi.
***
Viime viikosta meni pitkä pätkä lähes raamatullisissa merkeissä. Tiedättehän tarinan Daavidista ja Goljatista ja niin edelleen.
Kun mikroskooppinen nuhapöpö kaataa ison miehen tiedottomaksi seslongille, sitä tulee mietittyä kaikenmoista sekavaa, kuten edellinen kappale todistaa.
Parannus lentsusta ei tietenkään ole korkeamman kädessä vaan valkosipulikauppiaan tai lähiapteekin proviisorin. Mutta hyvään tässä on saanut tottua, kun ei edes kausiflunssa iske kuin kerran vuosikymmeneen. Moni elää vuosikymmeniä jonkun sairauden tai muun häiriön aiheuttaman säryn tai rajoitteen kanssa. Itseltä taas on lähteä järjen viime rippeet ei niinkään nuhan vuoksi vaan siksi, että on oltava sisällä kolmekin päivää kesken kukkeimman kesän.
Toisaalta suomalaismies jos mikä valittaa usein pienistä, joten menköön ikiaikaisen kaanonin nimiin tämä purnaaminen nyt sitten.
Kun pystyasento taas onnistui, piti tyhjentää vanha yöpöytä uuden tieltä, ja mieleen tuli että jonkin muunkin diagnoosin tässä tietysti voisi saada.
Yöpöydän laatikosto kuuluu samaan sarjaan kuin mikä vaan itsestään täyttyvä tila. Pöydän päällä on vielä perusteltavissa olevat lamppu, vekkari ja kirja tai pari, mutta kannen alle laatikoissa oli sitäkin mielenkiintoisempi viipale omaa henkilöhistoriaa. Siis kaikkea sellaista, joka on pantu talteen siksi, että sitä voi tarvita tai sitten sellaista tavaraa, mikä on vaan pitänyt tyhjentää taskusta johonkin.
Jos tulee tässä toimituksessa manailtua, että kynät ovat hukassa, niin se asia selvisi nyt. Löydösten joukosta laskettiin kuulakärkikyniä tuommoiset 23 000 kappaletta.
Enemmän nostalginen olo tuli siististi niputetuista valokuvista; joukossa oli esimerkiksi otoksia kansanopistotalvelta yli 20 vuoden takaa. Miksi ne on lykätty yöpöydän laatikkoon numero kolme, sitä ei maallinen järki käsitä. Kitaranhihna, useampi huulirasva ja toistakymppiä selvää rahaa pienimpinä mahdollisina kolikoina ovat ehkä helpompi rasti selittää. Kaksi mystistä VHS-kasettia eivät ole.
Samassa lootassa oli sotilaspassikin, jonka luulin jo iäksi kadonneen. Käyttöä ei ole ollut senkään vertaa kuin kitaranremmillä, joten sama sen kanssa. Avaimenperiä oli kourallinen ja jotain suloista ironiaa on siinä, että vierekkäin oli sekä öljy-yhtiön että WWF:n killutin. Pinssejä ja nappeja löytyi muuten niin, että jos jokaisen pukisi, ei tarvitsisi ostaa erikseen joulukuusta.
Lienee siis niin, että tunti ankaraa kon-maritusta tietää sitä, että kohta voi varustaa oman Kon-tikin.
Jotain sentään jäi vielä kutkuttavasti auki: niitä pesureissulle jääneitä sukkaparin puolikkaita ei löytynyt täältäkään.
***
Noin muuten viikon sairastamisessa oli omat vaiheensa. Sitä kun on pöydällä pilleriä ja jauhetta ja potilas puhuu metkoja, voisi joku lausua ääneen kuume-epäilyn.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
