Heipähän hei.
Toimituksen lounaisen julkisivuosaston viskaalin viikon kootut tässä taas näin.
***
Nimittäin tästä julkisivustahan on ollut puhe viime aikoina.
Hakukoneyhtiö Google julkisti juuri uuden palvelunsa internetin käyttäjien iloksi. Google street view sallii katsella netissä nyt myös Suomesta kartalla olevia maisemia katunäkyminä.
Mainiota, mainiota. Juuri mitään näin koukuttavaa ei sitten herneenpalkojen ole keksitty, eikä tässä ole vielä surffattu läpi kuin osa tarttiskäydä –paikoista.
No. Eikös näistä katunäkymistä ole jo joku hermostunut. Ei riitä, että osa kuvissa olevista naamoista ja rekisterikilvistä on valmiiksi sumennettu, vaan joitain kuvia on pyydetty tykkänään poistettaviksi.
Mahdoton sentään. Kautta aikojen on esimerkiksi lehtikuvia otettu niillä julkisilla paikoilla. Johtosääntönä on ollut, että jos ei tavan tallaajaa esitetä pahassa valossa, niin siitä vaan kuvaa maisemasta lehteen, vaikka kuvan kulmassa joku kauppakassiaan raahaisikin.
Ei siinä, etteikö selvästi loukkaavista kuvista pitäisikin ottaa lämpöä, vanhan käytännön mukaan. Jotenkin tässä nyt vaan alkaa tuntua siitä, että osa poistetuiksi vaadituista kuvista ei taida olla loukkaavaa nähnytkään. Toisaalla väki tunkee itsestään ties miten puolivillaisia kuvia verkon puolilleen, mutta auta armias jos nettiin päätyy kuva, minkä reunassa on itse juuri ostamassa jäätelöä torin kioskilta.
No, voihan tuossa olla olla edellytykset vaikka mihin perhetason selkkauksiin, jos isännän auto sattuukin jossain kuvassa näkymään sen naapurikylän hemaisevan blondin talon edessä, vaikka oletuksena oli että äijä on työreissulla Limingassa.
Sitten tietysti on tämä hienohelmojen osasto, joka siivoaisi katukuvista pois niihin mahdollisesti eksyneet juopot, kylähullut, liian vanhat kulkuneuvot ja muun tavanomaisen. Menee kuulemma Suomi-kuva.
Sanottaisiinko, että jos se muutamasta kadulle sammuneesta on kiinni, niin antaa mennä vaan.
***
Viikon ehdottomasti hellyttävin uutinen löytyi muuten Aamulehdestä.
Sikäläisessä vesistössä petti näet jää hirven alta ja palolaitos lähti otusta nostamaan. Siinä vesistön rannalla taas on oppilaitos, josta puolestaan oppilaat olivat seuranneet pelastuslaitoksen työskentelyä hirven nostamiseksi, ja jäällehän eläin oli lopulta saatu. Kun hirvi lopulta oli maannut avannon vieressä ottamassa lukua, olivat oppilaat vieneet koulun kätköistä löytyneitä huopia sen päälle, ettei viimeinenkin lämpö karkaa ja elikko toipuisi.
Lopputulos oli kaikesta huolimatta ollut murheellinen. Stressi oli ollut hirvelle liikaa ja se oli menehtynyt myöhemmin. Lehden jututtama oppilas oli ollut perin pahoillaan tapahtuneesta.
Jotenkin tuossa peittelyssä nyt oli jotain sellaista arjen hyväsydämisyyttä, mitä ei ole koskaan liikaa.
***
Myös viikon oudoimmasta uutisesta vastaa Aamulehti, joka kertoi että jatkossa kaupasta hankittu liha voi olla koottu useammasta eri palasta. Lihanjalostamot testaavat jo ”lihaliimaa”, trombiinia, jolla voidaan yhdistää yhdeksi palaseksi useita pikkupaloja.
Jestas varjele. Sikanauta-jauhelihaa sitä on tähänkin asti syöty, mutta sikanauta- kokoliha kuulostaa jo aika häijyltä. Vähän kuin valmis varras ilman keppiä, eikö.
Uusavuttomille on luvassa hauskoja hetkiä, kun vakuumista paljastuneen pötkäleen filepää kypsyy alle varttiin mutta toinen pää on paistia ja pehminnyt vasta kolmen tunnin hauduttamisen jälkeen.
Noin muuten lihanliimailussa ei ole mitään uutta, eikä tässä viitata ensiapupoliklinikan arkeen.
Sikäli, kun noita valmismarinoituja on tullut joskus kokeiltua, maku ja suutuntuma niissä ovat kuin Eri-keeperiä söisi.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
