Turvapaikanhakijat nousivat puheeksi myös Salon valtuustossa maanantaina.
Ensin tiedoksi merkittävänä oli maahanmuuton kuluista saatu, perussuomalaisten jo aiemmin tänä vuonna pyytämä selvitys, johon pitää kuitenkin suhtautua varauksella – kulujen määrä riippuu varsin paljon siitä, mitä mukaan lasketaan. Kyseessä ei tietysti ensisijaisesti olekaan taloudellinen vaan humanitäärinen kysymys.
Valtuustosalissa nähtiin se, millainen juopa luottamushenkilöiden välillä on: Märynummelle kaavailtuun vastaanottokeskukseen kriittisesti suhtautuva Heikki Tamminen (ps) kehotti vielä miettimään, miten keskukseen asennoitua. Eeva Koskinen (vihr) taas oli toisessa äärilaidassa: hänen esittelemässään aloitteessa vaaditaan, että kaupunki viipymättä selvittäisi, missä sillä olisi hätämajoitustilaksi kelpaavia kiinteistöjä.
Selvitystyö tuskin vienee edes puolta päivää, mutta sen helpottamiseksi kerrottakoon, että eteläisessä Salossa tyhjää on esimerkiksi entisen Perniön lukion ja Särkisalon kunnantalon verran.
Tilaa tarvitaan. Siihen nähden, miten paljon kunnilla muka tyhjiä neliöitä on, on outoa, että esimerkiksi Turun seudulla on toistaiseksi vain yksi toimiva vastaanottokeskus.
Muutamilla paikkakunnilla seurakunnat ovat yrittäneet kantaa kortta kekoon resurssiensa mukaan. Turun puolessa seurakuntayhtymä lupasi jo leirikeskuksensa turvapaikanhakijoiden majoitustilaksi. Seurakunnan vinkkelistä katsoen hädänalaisten auttaminen on tietysti aivan ydintoimintaa.
Yksityisetkin ovat näyttäneet, että asiassa voi tehdä jotain, näkyvimpänä on pääministeri Juha Sipilä (kesk), jonka ajatus antaa talonsa majoituskäyttöön herätti varsinaisen myrskyn.
Ehkä yllättävää on se, että yritysmaailmasta ei tunnu vielä löytyneen vastaavanlaisia esimerkkejä. Ehkä ensimmäisen esimerkki herättäisi muitakin.
