Tervepä terve. Toimituksen länsisalmen viikkoaallokko mitataan tässä seuraavaksi.
***
Niin on saarikausikin avattu. Siinä on aina jotain piristävää, kun saapuu paikkaan, jolle ei ole katuosoitetta ollenkaan eli kiistattomasti sijainti löytyy lähinnä kiinteistötunnuksella.
Monihan on sitä mieltä, että mökkeily on ympäristöystävällistä puuhaa. Mene ja tiedä, mutta kyllä tähän markkinatalouskin liittyy. Ei proviantin haku kaupasta mitään, mutta se kaikki oheinen, etenkin kevään ensimmäisellä käynnillä. Onko palovaroittimenparistoja, onko suodatinpusseja. Jokainen tietää, että näihin euron ostoksiin menee lopulta se isoin raha.
Toisaalta nämä esimerkit kumoavat toisensa. Jos ei ole palovaroitinta, ei tule nukuttua koko yönä. Eikä sitten keitellä aamukahveja kahdeksan kupin Braunilla vaan saunanpadallinen.
Ennen muuta kaukana ovat saarelaisen elämässä melu ja häly. Muuten ihmisen äänistä hiljaisella pihalla jo oven narina tuntuu ympäristörikokselta. Perjantaina selvisi, että tässä on jälleen kerran tultu keskelle lintujen metsää ja ruovikoita, joiden laidalla nyt sattuu olemaan torppa säänsuojaksi.Joku enemmän hengenmies sanoisi, että paratiisia käsittelevän elokuvan materiaalia voisi kuvata ja äänittää toukokuisessa lehdossa, missä satakielet viheltelevät.
***
Toisenlainenkin säveltaituri oli matkassa mukana. Viime vuonna menehtyneestä muusikko Pave Maijasesta tehty elämäkerta on kehujen arvoinen. Poppikoulun vakiokuuntelija olisi lukenut teoksen jo nippelitiedon vuoksi, mutta tämä kirja kertoo elämänkaaren komeasti kokonaan. Palikat ovat kuten elämäkerrassa kuuluu: äänessä on väkeä laajalti ja päähenkilön kuvassa on särmää ja säröäkin.
Mitä ympäristöystävällisyyteen tulee, monella mökillä se toteutuu siinä, että mökki on kaikenlaisen loppusijoituspaikka. Jos ja kun uuden ostelua pitää vältellä, ratkaisu on perusteltu. Toisaalta voi ihmetellä, miksi edes lomalla pitäisi kärvistellä esimerkiksi jo loppuun ajetun patjan kanssa.
Sitten on tavaraa, jonka ei olisi syytä olla muualla kuin mökeillä. Kuten jalkineet, jotka halpakaupan hinnastossa ovat puutarhasandaalit ja kansankielessä kusiluistimet.
Jälkimmäinen nimi viittaa siihen, että on oltava kengät, jotka voi vain koukkaista jalkaan, jos pitää äkkiä käydä pihakuusen juurella, portilla postilaatikolla tai liiteristä pilkkeitä. Joskus asian ajoi varrettomaksi leikattu saapas tai linttaan astuttu avokas, nykyäään useimmiten kiinalainen sandaalinkuvatus.
Loppuviimeksi kyseessä on urheiluvaate.
Tarkoitan tietysti sitä, että kevätviileillä näiden kengänrumilusten tärkein tehtävä on palvella saunasta uimaan juoksijaa. Ilman silmälaseja kulkiessa ei osaisi väistää jokaista polun juurta, kiveä tai käpyä ja aikaa menisi suotta maaston tihrustamiseen. Sandaaleilla meno mukavasti tasoittuu ja mereen pääsee höyryävän kuumana.
Se kenkien kansankielinen ilmaisu tuli toki mieleen, kun veden lämpötilaa siinä seistessä arvuuteltiin: siitä ei ole montaa viikkoa, kun samassa kohtaa vielä saattoi luistella.
Muuten on oiva tilanne, jos voi katsoa vastarannalle ja todeta, että siellä joutsen ja tässä jouten.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
