Seurakuntavaalit ovat ovella. Aikaa ensimmäisten äänestyslipukkeiden leimaamiseen on runsaat puolitoista kuukautta, ja taustatyötä tehdään täyttä päätä.
Vaaleja on vaalien perään. Seurakuntavaaleissa äänestettiin Salossa vasta viime vuonna, kun kuntaliitoksen vuoksi jouduttiin järjestämään ylimääräinen vaali. Eduskuntavaalit ovat vuorossa heti kevään korvalla.
Jossain määrin on helppo ymmärtää vaaliähkyä ja sitä, että paikoin seurakuntavaalien ehdokaslistat ovat täyttyneet laiskanlaisesti.
Sitten on vain se asian toinen puoli. Kunnissa etenkin ollaan huolissaan palvelujen keskittymisestä ja satsausten painottumisesta muualle kuin omalle alueelle. Siitä asiasta ja oman kulmakunnan hyvinvoinnista pitäisi jaksaa pitää meteliä, vaikka vaaleja tämän tästä tuntuisikin olevan. Näin etenkin kunnallis- ja seurakuntavaaleissa.
Sivujuonne asiassa on, että meteliä kyllä jaksetaan pitää, mutta asialla ovat herkästi samat nimet.
Millä ehdolle lähtemistä sitten voisi tehdä houkuttelevammaksi. Väite siitä, että luottamustehtävä kunnolla hoidettuna ei veisi aikaa, on palturia. Aikaa ja vaivaa menee. Riittääkö palkinnoksi tieto siitä, että on – jos ei suoraan itse vaikuttamassa- niin ainakin mukana saamassa jotain aikaan.
Mielenkiintoista tulee olla nähdä, miten 16-vuotiaat seurakuntavaaleissa uurnille löytävät, jos ehdokaslistoille ei kosolti edes likimain omanikäisiä ehdokkaita löydy.
