Eräs yleisimpiä uudenvuodenlupauksia lienee ajatus uudesta, terveemmästä elämästä. Lenkkipolku tai kuntosali kutsuvat ja herkut jätetään joksikin aikaa kauppaan.
Kohtuuton itsensä kiusaaminen tuskin palvelee mitään, mutta kohtuus kaikessa sitäkin enemmän. Liikunnallisen elämäntavan edut on toteen näytetty.
Huolenaiheita asian tiimoilta riittää: suomalaisten kunto heikkenee ja esimerkiksi neljän vuoden aikana toteutetussa väestötutkimuksessa selvisi, että työikäisten päivittäisten askelien määrä vähenee jatkuvasti. Samansuuntaiset uutiset ovat tulleet tutuiksi, olipa tarkastelussa varusmiesten fyysinen kunto tai koululaisten Move-tutkimukset.
Syyllistäminen tai moittiminen tuskin kääntävät kelkkaa; liikunnan ilo pitäisi löytää itse. Huonokuntoisuuden taloudellisista seurauksista puhuminen tuskin motivoi miettimään elämäntapoja uusiksi vaan enemmän innostaa tieto siitä, että parempi fyysinen kunto parantaa omaa oloa ja jaksamista ja myötävaikuttaa siihen, että ikävuosien karttuessakin meno maistuu.
Kiittävää palautetta voi antaa esimerkiksi Salon kaupungille, joka tarjoaa Lataa liikettä –kampanjansa myötä ilmaisia harjoitusvuoroja nuorille ja jopa täysi-ikäisille. Ajatus on mainio. Tämän lehden sivulta 15 valitettavasti vain selviää, että ainakaan Perniössä toimintaa ei ihan ole löydetty. Se on harmi: puitteet ovat kunnossa ja ammattiosaamistakin löytyy. Helposti tulee mieleen, että tieto tarjonnasta ei ole tavoittanut kohderyhmää. Nuorten kohdalla voi vielä olla niin, että tietoa pitää tarjota sekä vanhempien että koulun välityksellä ja se ehkä jonain päivänä tavoittaa vastaanottajansa.
Ainakin kokeileminen on tehty helpoksi: osallistua saa epäsäännöllisesti, vaihtaa ryhmää vaikka viikottain ja ennen muuta mukaan saa tulla myös kaverin kanssa. Eikä tarvita kuin yksi innostuja, joka vetää mukaan toverin ja toisenkin ja kohta porukalla harjoittelusta voi tullakin jo tapa.
