Palokuntien uudelleenjärjestyminen etenee eteläisessä Salossa. Perniön VPK ottaa vastatakseen pääpaloaseman lisäksi kaksi pienempää asemaa.
Työtä ennakoidaan olevan paljon. Esimerkiksi asemien irtaimiston päivittämisessä lähdetään perusasioista. Sen jälkeen tehtävänä on tärkein ja vaikein, miehistön rekrytointi ja koulutus Teijolta ja Särkisalosta, niiltä tienoilta jotka isoin alueen palokunnista nyt ottaa hoitoonsa.
Se, miten työ onnistuu, riippuu siitä miten selvä raha ja jaksaminen riittävät. Työtunteja pelkän ”värväyskampanjan” vuoksi kertyy kosolti, varoja kuluu yksin kaluston yhdenmukaistamiseen sivuasemilla.
VPK:n budjetista aluepelastuslaitoksen yhdistyskorvaus on pyöreästi viidenneksen, hälytysrahasta kertyy vuodessa jonkin matkaa enemmän. Puolet tuloista katetaan varainkeruulla, summaa kertyy niin kannatusjäsenmaksuista kuin tehdyistä töistä.
VPK on ottamassa isoa urakkaa sen hyväksi, että kaikilla paloasemilla olisivat ovet auki jatkossakin. Työ tehdään pitkälti harrastuksen ja aatteen nimissä.
Kuntien yhdistyessä pistetään jakoon porkkanarahaa, jolla on tarkoitus kattaa juuri yhdistymisestä koituvia kuluja.
Jonkinsuuruinen reservikukkaro olisi julkisessa taloudessa oltava olemassa myös niiden menojen varalle, joita syntyy jos kiistattoman tärkeät yhdistykset joutuvat pistämään hynttyitä yhteen. Kolmannella sektorilla näin voi tapahtua jatkossakin.
