Särkisalon pääsaarelle maantietä pitkin matkaavat saavat varautua jonotukseen käytännössä loppuvuoden ajan. Pengersillan uusiminen ja suuremman virtausaukon rakentaminen on aluillaan.
Jonotuksen ei luulisi liiemmin kismittävän ainakaan niitä särkisalolaisia, jotka ovat sinnikkäästi ajaneet sillan uusimista. Sillan uudistamisesta paremmin veden virtauksen sallimisesta on puhuttu vuosikymmeniä, tehty selvityksiä, ajettu asiaa karvalakkilähetystöinä, selvitelty rahoitusvaihtoehtoja.
Ensimmäiset huolestuneet arviot virtausten heikkenemisestä ja veden samenemisesta tehtiin jo lähes tuoreeltaan sillan valmistuttua ja aktiivisesti remonttia on ajettu ainakin toistakymmentä vuotta.
Särkisalolaisille ympäristöpalkinto ei tule pokaalina vaan – parempana ympäristönä eli toivottavasti kirkkaampana merenä ja siinä sivussa saadaan käyttöä kestävä silta vuosikymmeniksi eteenpäin.
Vaikutukset vedenlaadulle eivät jää vain saarelaisten iloksi vaan niitä on arvioitu olevan jopa Teijolle asti. Mielenkiintoista on nähdä, mihin tahtiin ja mihin mittaan vedenlaatu sillan valmistuttua kohenee.
Aluillaan oleva siltatyömaa on osoitus siitäkin, että isot, alkuun jähmeät ja nihkeät julkisetkin toimijat ovat taivutettavissa mukaan yhteisen ympäristön parantamiseen, kunhan sitkeästi taivutellaan.
Toivottavasti tehoaa
Kemiönsaarella lähetetään lasku jätepisteitä väärin käyttäneille ihmisille.
Lukituille astioille on tuotu jätettä, vaikkei pussukoita olekaan avaimen puuttuessa ihan perille asti saatu.
Oikeaan paikkaan roskat katoksen viereltäkin kerätään, mutta käytös on silti hyvin outoa vapaamatkustamista. On hyvä, että valvonta on pelannut ja tekijät tiedossa, toivottavasti kertarapsut riittävät pelotteeksi muillekin.
Kokemus tosin on osoittanut, että esimerkiksi liikenteessä piittaamattomimpiin ei tehoa minkäänmoinen sanktio. Mikähän tehoaisi.
