Yritteliäisyys ja yrittäjäksi ryhtyminen ovat päivän sanoja Salossa. Uusia yrityksiä haalitaan, liikeideoita pyöritellään ja jopa nuoria innostetaan aloittamaan oma yritys vaikka kesätyöksi.
Asia on tietysti tavallaan hyvä ja kannatettava; työtä tarvitaan ja joka tapauksessa kehitys näyttää kulkevan aina vaan kauemmas takavuosien mallista, jossa valtaosa kaupungin tai edes kylän työikäisistä oli töissä samalla tehtaalla.
Kaiken aikaa myös perustetaan uutta eikä vain puhuta. Ilahduttavasti uutta tulee myös muualle kuin ydinkeskustan alueelle. Tähän lehteen osuu sattumalta kaksi juttua, joissa kerrotaan uusista yrityksistä alueella. Näitä taas yhdistää se, että työtä tehdään eläinten kanssa.
Eläinala on on tietysti käsitteenä laaja, varsinkin jos mukaan keskusteluun otetaan niin tuotantoeläimet kuin lemmikitkin. Etenkin viimeksi mainittu on vain kasvanut vuosien mittaan siinä missä lemmikkien lajikirjokin. Lemmikkieläimille tarjotaan nykyään sellaisia hyvinvointipalveluita joista ei muutama vuosikymmen sitten uneksittukaan.
Amerikkalaismalliseen koiran turkin värjäyksien tarjoamiseen ei ole syytä mennäkään, mutta asiallisille palveluille on varmasti ostajansa.
Eläinalasta ei välttämättä ole koko talousalueen pelastajaksi, mutta mahdollista on että siltäkin voisi vielä joku määrä ihmisiä työnsä ja elantonsa saada.
Tällainenkin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä, jos ja kun alanvaihto joka tapauksessa on edessä.
Kulttuuria ei puutu
Kesä alkaa olla kukkeimmillaan kulttuuritarjonnan suhteen. Heinä-elokuun taitteeseen osui yksin Salon seudulla useita kesäteatteriesitysten ensi-iltoja ja myös erilaisista taidenäyttelyistä on melkeinpä runsaudenpulaa.
Määrä on kova, mutta myös laatu tuntuu olevan varsin mukavalla tolalla.
Yksi helmistä on Matildedaliin kohoava, paikallisten maalarien töitä ja kylän elämää esittelevä näyttely.
Laadukaskaan taidenäyttely tai teatteriesitys ei kuitenkaan kaikkia kiinnosta. Vieläköhän lienee olemassa joku sellainen kin kokemuksen tai tapahtuman laji, joka seudun kesästä tyystin puuttuu?
