Kemiönsaarta kokkaavat kartalle valkotakkiset ammattilaiset.
Taalintehtaan koulun keittiö menestyi valtakunnallisessa kouluruokakilpailussa aiemmin tänä vuonna ja viime viikonloppuna menestystä tuli Turun ruokamessujen kisassa.
Kilpailuissa menestyminen on tietysti vain jäävuoren huippu. Tärkein maali, kun kouluruokaa lähdetään kehittämään, on tietysti se että ruoka maistuisi oppilaille, ruokatunnit opettaisivat jotain – ja että ruoka olisi järkevällä hinnalla hyvistä aineista tehtyä.
Ainakin kolme tavoitetta näistä neljästä lienee Kemiönsaarella täyttynyt ja miksei neljäskin: hinta voi olla hyvinkin järkevä, mutta ihan alarajalle sitä ei olekaan tiristetty.
Asia, kouluruoka, on hyvä ottaa puheeksi juuri nyt, kun kunnissa rustataan talousarvioesityksiä ensi vuodelle. Virkamiesten ja päättäjien tiedossa on kiusallisen hyvin, miten halvoista aineista ja vähällä ihmistyövoimalla ruoka voidaan tehdä.
Sitä mukaa kun rahaa ja muita resursseja vähennetään, heikkenee varmasti myös ruoan laatu ja koko ruokailutilanteen kiinnostavuus niin henkilökunnan kuin syöjienkin mielestä. Tämän jälkeen on turha ihmetellä, jos ruokakulttuuri ja ruoan arvostus vain kuihtuu. Kouluruoka, minimihintaisen sijaan järkevän hintainen, ei kuitenkaan liene yhtään kuntaa konkurssiin ajava menoerä.
Kyse on siitä, että kouluruoka on pakolla järjestettävä palvelu, mutta sen ei pitäisi olla päätöksiä tekeville eikä ruokailijoille pakkopullaa. Kemiönsaarella luottoa keittiön ammattilaisiin on olemassa ja näin esimerkiksi liikkumavaraa valmiista ruokalistasta on annettu. Kauaa ei ole siitäkään, kun etenkin pienissä kouluissa muuallakin tämä oli yleinen käytäntö ja näkyi vaikkapa keittäjän itse tekemien sämpylöiden muodossa. Kemiönsaaren malli osoittaa koko lailla hyvin, että isossa keittiössä voi saada aikaan hyvääkin.
Talousarvioita tehtäessä on edelleen aiheellista selvittää myös, miten hankinnat on kilpailutettava, jotta myös paikalliset ja pienemmät toimijat voivat ylipäätään tehdä kunnalle tai kaupungille tarjouksia. Laitoskeittiöiden tarjonnasta Varsinais-Suomessa on vain murto-osa lähiruokaa, käy ilmi Varsinais-Suomen ruokaketjun kehittämishankkeen Varrun selvityksestä. Tarjontaa on, joten syyttävä sormi osoittaa helposti kilpailutuksen sääntöjä.
Koulut ovat joka tapauksessa säästöjen kohteena ensi vuonna siinä kuin muutkin palvelut. Miellyttävät ruokatauot ja hyvä ruoka voivat olla kohta se koulupäivän valopilkku, jota kohtuudella saa odottaa.
