Kosken asemalta Perniössä kuuluu mielenkiintoista uutta: käyntiin on polkaistu uusi kyläyhdistys.
Koski on uinunut omassa rauhassaan lääninrajalla pitkään. Kun Kosken koulua 1990-luvun lopulla oltiin sulkemassa, oli kyläläisten pelkona että sitä myötä näivettyy koko kylä.
Palveluiden määrällä mitaten näin voikin ajatella olevan: takavuosina Koski oli monine kauppoineen, pankkeineen, rautatieasemineen ja ennen muuta työpaikkoineen melkein kuin pieni kaupunki. Koulun sulkemisen jälkeen raitti on ollut kovin hiljainen.
Julkisten palveluiden määrä ei tosin välttämättä ole synonyymi elävälle kylälle. Yhdessä voidaan tehdä ja kehittää, vaikka koulu olisikin taksimatkan päässä.
Esimerkkiä ei tarvitse hakea kovin kaukaa: Tuohittu on samoin menettänyt niin kaupalliset kuin julkiset palvelunsa. Kylä eli pitkään hiljaiseloa, mutta viime vuosina kyläyhdistys on saanut aikaan kulmakunnalle monenlaista toimintaa ja kylä on saanut myös uusia asukkaita.
On mielenkiintoista nähdä, miten uusi kyläyhdistys saa puhkuttua uutta henkeä Koskelle ja millaiseksi toiminta kehittyy.
Ympäristö on joka tapauksessa mainio. Maaseudun perinteisiä hyveitä kuten luontoa, luonnonrauhaa ja tilaa on. Koskella on mielenkiintoinen historia, joka sekin näkyy edelleen kylän ilmeessä.
Sijaintikin on varmasti autolliselle kylien parhaasta päästä: Perniön kirkonkylään on Koskelta muutaman minuutin ajomatka, Tenholan kirkolle ja Kiskon Toijaan vain vähän pidemmät. Peruspalveluita tai erikoisempiakaan ei tarvitse hakea lopultakaan kovin kaukaa. Koski on kylien joukossa sikäli eksoottinen tapaus, että sen kautta kulkee päivittäin kaksi suoraa linjurivuoroa Helsinkiin ja kaksi vuoroa tuo myös takaisin.
Ehkä isoimmaksi kysymykseksi nousee se, mihin kylään mielivä lapsiperhe muuttaa asumaan ja mihin sijoittaa lapsensa työpäivien ajaksi. Vapautuvien talojen lisäksi uudisrakennuspaikkoja olisi oltava ja yksi iso kysymys on päivähoito.
Päiväkoteja ei varmasti kyliin perusteta, mutta olisiko kylässä työskentelevä perhepäivähoitaja nykyaikaisen kylän valtti?
