Salossa pyöritellään myös tänä keväänä kouluasioita.
Syynissä ovat Laurin koulun oppilaiden tarpeet: koulun opetus toimii parhaillaan varsinaisen koulun sisäilmaongelmien takia tilapäistiloissa eri puolilla Salon keskustaa, eikä ratkaisu luonnollisesti voi olla aivan pysyvä.
Asialla voi olla vaikutuksia myös eteläiseen Saloon: yhtenä mahdollisuutena on pohdittu sitä, että entä jos Kiskon yläasteikäiset nuoret kävisivät peruskoulun kolme viimeistä vuottaan Laurin sijaan Perniön yhteiskoulussa.
Ajatus on jo ajatuksen tasolla hyvän kuuloinen. Se, että Kiskosta on ajettu yläkouluun Saloon, on Kiskon kunnan aikana alkunsa saanut tapa. Perinteestä voi tietysti luopuakin, kun koko kulmakunta nyt on yhtä kaupunkia. Matka-aika pysyy käytännössä samana, koulussa on tilaa ja jos tällä saadaan Laurin koulun uudistilojen kustannuksia viilattua pienemmiksi, asiaa kannattaa harkita.
Tilajärjestelyjä tai uusia kuljetuskuvioita voidaan joutua miettimään, mutta se on loppuviimeksi vain työtä jota varten kaupunki varsinaisesti onkin olemassa.
Tietysti on hieman nurinkurista, että täysin uusia liikkumisen suuntia ja ratkaisuja havahdutaan miettimään vasta, kun eteen tulee pakkorako kuten nyt sisäilmaongelmat.
Perniöläisittäin ajatellen bonuksena voi olla se, että myös Perniön lukio ehkä alkaa kiinnostaa myös Kiskon nuoria peruskoulun jälkeen vuorossa olevana kouluna. Tähän asti liike kahden entisen pikkukunnan välillä on ollut tässäkin suhteessa kovin vähäistä.
Pieni teko
Tänään on sydänkorttien ja toivotusten päivä. Ystävänpäivä on vakiinnuttanut muotonsa Suomessakin, ja vaikka päivän materialistisesta puolesta ei välittäisikään niin päivän teemaa tuskin kukaan vakavissaan tohtii paheksua.
Ystäviä ja kavereita tarvitaan hädässä mutta myös hyvinä aikoina.
Aina hätää tai huonoja aikoja ei tarvitse odottaa, sille hiukan liian kauan soittoa odottaneelle ystävälle voi soittaa vaikka jo tänään ja kysyä, mitä kuuluu. Niin helppoa hyvän mielen tuottaminen joskus on.
