Salon kaupunki aloittaa myös tänä vuonna yt-neuvottelut.
Kaupunginhallitus päätti asiasta maanantaina, joskaan ei yksituumaisesti. Verraten tasaiset lukemat antavat aiheen olettaa, että neuvottelut eivät ole läpihuutojuttu.
Syynä jo etukäteen kritisoituun päätökseen on tietysti rahapula, Salossa on määrä säästää pelkästään henkilöstökuluista seitsemän miljoonaa euroa.
Ennakkoon voi povata, että säästötapa ovat lomautukset. Niiden ulkopuolelle jää, kuten viime vuonnakin, osa työntekijöistä kuten esimerkiksi hoito- ja hoivatyöntekijät ja opettajia.
Pääluottamusmiehet ovat jo –kuten asiaan kuuluu- ilmaisseet vastalauseensa. Totta onkin, että lomautuksista syntyvät kulut ja vaiva ja töiden kasautuminen syövät ratkaisulla saatavista säästöistä osan.
Yksi kanto kaskessa on paikallisen sopimisen mahdottomuus, joka osaltaan estää puheet palkanalennuksista. Muun muassa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö on torjunut ajatuksen paikallisesta sopimisesta.
Järjestön on tietysti oltava jäsentensä asialla, mutta Salon tapauksessa jää vaikutelmaksi se, että omista saavutetuista eduista kiinni pitäminen menee kaiken edelle.
Salon tilanteen kaltaisessa vaikeassa talousahdingossa väliaikaiset palkanalennukset voisivat kuitenkin olla käytännössä toimiva apukeino: työnteko jatkuisi, kenenkään palkansaanti ei katkeaisi kokonaan, lomautusten aiheuttamalta ylimääräiseltä sovittelulta vältyttäisiin ja nettosäästöjäkin todennäköisesti voitaisiin osoittaa.
Tietenkään kuvio ei olisi reilu; työntekijä on palkkansa ansainnut. Kysymys on kuitenkin joustosta poikkeuksellisen hankalassa tilanteessa, jossa yhtäältä pitäisi saada pidettyä palvelut pystyssä ja toisaalta riipiä kokoon säästöjä. Talkoovapaat- ilmaisu kertoo paljon siitä, mistä on kyse.
Palkkamenojen pienentämiseen olisi joka tapauksessa hyvä löytyä keino tai parikin ennen kuin henkilöstön irtisanomissuoja päättyy.
Sen jälkeen kulujen karsimiseen kun on tarjolla vielä paljon karvaampiakin lääkkeitä.
