Kuluneen viikon aikana Suomessa on ollut keskustelunaihe yli muiden. Helsinkiläisestä koulusta oppilaan ojentamisen takia erotetun opettajan tapaus on kirvoittanut kielenkantoja tiedotusvälineissä, nettikeskusteluissa ja kahvipöydissä.
Esimerkiksi verkkokeskusteluissa sympatiat näyttävät olevan opettajan puolella. Jos keskustelun voidaan katsoa edustavan kansan syviä rivejä, voidaan äkkiä päätellä että samat rivit toivovat koulukurin olevan nykyistä tiukempaa.
Opettajan tukijoukoissa on muitakin: opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) kommentoi tiistaina, että työrauhan säilyttäminen on opettajan tärkeä tehtävä.
Keskusteluissa on tuotu esiin, miten joskus kuria oli ja sitä noudatettiin. Todennäköisesti tässä tapauksessa aika kultaa muistot, samainen muisto kun sivuaa herkästi karttakepillä sormille näpäyttämisen aikoja. Niihin tai lievemmänkään väkivallan aikoihin ei tietenkään pidä tehdä paluuta. Vakavaa häiriökäytöstäkään ei toisaalta pidä sotkea harmittomaan kepposteluun ja pieneen suunsoittoon, jota useimmat murrosikäiset ainakin kokeilevat.
Säädökset sallivat oppilaaseen koskemisen. Suora lainaus lakitekstistä sanoo, että opettajalla on oikeus käyttää välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä ja tilanteen uhkaavuus tai vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Sopii olettaa, että ammatti-ihminen osaa arvioida miten voimaa on käytettävä. Muistettava on sekin, että tuulispäänä riehuva roteva yläkouluikäinen vie hentoista opettajaa fyysisesti mennen tullen niin halutessaan. Luonnollisesti on ykkösvaihtoehto, että puhe tehoaa.
Kyse ei ole siitä, että kouluihin pitäisi luoda pelon ilmapiiri. Sen sijaan olisi tehtävä selväksi se, mitkä ovat voimasuhteet ja velvollisuudet. Aikuisen on oltava viime kädessä se joka päättää ja käskeekin. Jos vastakkain on luokallinen opiskeluhaluisia oppilaita, opettaja ja yksi vain häiritsemiseen keskittyvä oppilas, on selvää että viimemainitun pitää olla kisan häviäjä.
Oppilaat tietävät oikeutensa hyvin, mistä kertoo sekin että nyt puheena oleva tapaus oli kuvattu videolle ”todisteaineistoksi”. Oikeuksien kanssa käsi kädessä tulevat kuitenkin aina myös velvollisuudet, mikä on hyvä lastensa puolesta puhuvien vanhempienkin muistaa.
Se, että yläkoulun opettajan ajasta ja tarmosta menee kurinpitoon iso osa, on toki väärin, mutta kyse ei siinä ole enää kuin tulipalon sammuttamisesta. Siihen kasvattaminen, että yhteisiä sääntöjä on porukassa noudatettava, on aloitettava jo paljon aikaisemmin. Tämä työ lähtee kotoa.
