Jos ovat pitkänomaisia jokivesistöt, niin pitkäkestoista on myös työ, jota niiden parantamiseksi tehdään.
Eteläisen Salon luonnon eräs helmi on Kiskonjoki, jonka tilasta on uutisoitu kohta vuosikymmenien ajan. Joella ei ole ylipääsemätöntä hätää, mutta aina on varaa parantaa.
Silmäys vanhoihin lehtiin kertoo paljon; esimerkiksi alueen kalakantoja on tutkittu ainakin 1990-luvulta asti, on tehty niittoja hoitokalastuksia, suunniteltu patoja, kaavailtu kalateitä ja paljon muuta. Sopassa on ollut monta hämmentäjää ja kuluneiden työtuntien ja selvän rahan määrää voi vain arvuutella.
Kun varsinaista takarajaa ei ole, maali tietysti siirtyy. Kiskonjoki olisi esimerkiksi lohijoki, jossa kuitenkin ihmisen laatimat rakennelmat estävät lohikalojen nousua. Viime vuoden kesällä uutisoitiin, että kalateiden suunnitteluun on tullut EU-rahaa. Tuolloin lehtiuutisessa uumoiltiin, että kaksi kalatietä voisivat olla valmiina 2020. Tänään uutisoidaan, että työ voi alkaa ensi vuonna ja valmista voisi näin olla 2021.
Toisaalta olennaista on, että työ ei jää kesken, ja nyt näyttää siltä että jo vuosia kaavaillut rakennustyöt voivat toteutua. Kiskonjoki on ympäristönä arvokas ja omintakeinen, ja jos ominaispiirteet voidaan verraten pienillä satsauksilla säilyttää ja esimerkiksi lohien nousun edellytykset turvat, työt on syytä tehdä.
Joella on myös virkistysarvonsa, mutta luonnonarvojen säilyttäminen on itseisarvo.
Vuosien mittaan on tehty niin mittava määrä pohjatyötä ja selvityksiä, että tiedon puutteeseen tämä säilytystyö tuskin ainakaan kariutuu.
