Maanantaina vietettiin valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää ja tiistaina maailman mielenterveyspäivää.
Päivä on osa jatkumoa; erilaisia järjestöjen teemapäiviä on pitkä lista ja monesti päivillä halutaan muistaa ja tuoda esiin jostain sairaudesta tai vammasta kärsivien asiaa.
Soste ry:n kokoaman listan mukaan lokakuussa on vietetty jo esimerkiksi maailman avannepäivää ja dysleksiaviikkoa, samoin puhevammaisten viikkoa ja maailman CP-päivää.
Mielenterveyden ongelmat ja psyykkiset sairaudet osataan jo ottaa sairauksina siinä kuin esimerkiksi syöpä, ja siksi alkuviikon kaksi teemapäivää ansaitsevat huomion.
Jokainen voi miettiä lähipiiriään; melkoisella varmuudella jokin sairaus tai vamma sattuu lähelle tämänkin tekstin lukijaa – ehkä myös jokin psyykkinen sairaus.
Maanantaissa olennaista on se, että se kiinnittää huomiota toipilaan sijasta omaisten asemaan. Onpa kyseessä mielen tai kehon sairaus, sairaudesta tulee myös lähipiirin asia. Usein vakavasta sairaudesta kuntoutuminen on vuosien prosessi. Terveydenhuollon järjestelmä pitää huolen itse potilaasta, mutta uuden tilanteen kanssa ymmällään olevat ja ehkä hyvinkin väsyneet omaiset pitää myös huomioida.
Tämä työ jää monesti kolmatta sektoria edustavien tahojen vastuulle, esimerkiksi mielenterveysomaisilla on oma yhdistyksensä ja sen tukitoimet. Toivoa sopii, että nämä toimijat ovat niin notkeita, että palvelut voidaan myös jalkauttaa sinne, missä tarvetta on. Työnjako on ilmeisen hyväksi havaittu, joten jatkossakin on pidettävä huoli siitä, että näillä yhdistyksillä on toimimisen edellytykset – siis taloudelliset ja henkilöresurssit.
