Eteläisellä Salolla on pitkä ja monipolvinen historia, jonka varhaisistakin vaiheista on olemassa varsin paljon tietoa. Lisää tiedonmuruja kertyy jatkuvasti, joskus melkeinpä vahingossa, kun esimerkiksi metallinpaljastimilla maita ja mantuja koluavat harrastajat osuvat hyvälle löydölle.
Vanhojen arkistomerkintöjen, muinaislöytöjen ja inventointitulosten jatkoksi on kuin varkain syntynyt myös koko joukko kirjoja, joissa on taltioitu kansien väliin läheisempää historiaa; kylien viime vuosikymmeniä, rakennus- ja yrityshistoriaa, seuratoiminnan ja kartanoiden tarinaa – paikoin hyvässä mielessä arkista ja siksi tärkeää tietoa.
Perniönseudun Lehden konttorissa myytävänä olevien kotiseutukirjojen määrä antaa asiasta aavistuksen: nimikkeitä on kaupan parhaillaan kolmisenkymmentä ja pelkästään tänä vuonna yksin Särkisalossa on tehty neljä kirjaa. Tässä tarkoituksessa painettu kirja on voimissaan, vaikka tieto muuten kerääntyisi jatkuvasti enemmän verkkoon.
Aivan tuntematon ei ole harmi siitä, että kertomuksia menneestä ei ole ymmärretty taltioida silloin, kun joku niitä vielä muisti. Isovanhempien kertomukset ovat monesti kadonneet iäksi.
Meneillään oleva Suomi 100-juhlavuosi korjaa osaltaan tätä puutetta: esimerkiksi viime sodista on puhuttu juhlavuoden puitteissa paljon ja tätä kautta aiheesta tulee esiin uuttakin tietoa. Yhtä lailla olennaista on kirjata muistiin paikallishistoriaa. Taustalla on ajatus siitä, että historian tunteminen antaa myös eväitä nykypäivän hahmottamiseen ja tulevaisuuden suunnitteluun.
Nähtäväksi jää, mistä aiheista tämän päivän nuoret omia kotiseutukirjojaan kuudenkymmenen vuoden päästä kirjoittavat ja miten ne julkaisevat – vai kirjoittavatko mistään.
